Maanantaista lähtien on tuntunut että lomailu alkaa pikkuhiljaa riittää, ei sen takia etteikö tekemistä olisi vaan alkaa tämä hiljaisuuden kaipuu jo hellittää. On ollut muutenkin pisin loma ikinä, viime syksynäkin loppui kesken lukuisten sairaslomien takia.

Vaikka teen töitäni öisin, yksin, kuuluvat siihen osastojen ilta- ja aamuraportoinnit, asiaa ja usein sen viertä. Välttämättä ei ole työtä ikävä, ihmisiä enemmänkin. Hyvät työkaverit, yhteinen huumori sekä toimivat suhteet merkitsevät paljon.

Vaan eipä huolta, sairaslomakaruselli pyörii taas, huomenna töihin. Puhutaan alan palkoista mitä puhutaan, mutta ylityökorvauksista nauttii ainakin verottaja.

Illalla on luvassa myös tuliaisia, täydennystä talkkunavarastoon. Karpalopuuroa ja marjatalkkunaa, olkoon hidasta tai nopeaa hiilihydraattia mutta hyvää on.