Sekä syntymäpäivän lähestyessä että blogien innoittamana otan pikakelauksen menneeseen.

Menneitä, käyttämättömiä mahdollisuuksia tai hukattuja ihmissuhteita pohtii moni. Mutta lähdetään sillä mielellä matkaan että mitä olisin vailla jollen tehnyt niinkuin tein. Pahoittelen jos jollain paljastuksella järkytän läheisiä, eli lapset voivat jättää lukemisen tähän. (Toimii varmaan yhtä tehokkaasti kuin aikanaan K15?) .

Lapsuuttaan on turha jossitella, ne olivat muiden valintoja. Ensimmäinen tosi vaikea valinta ujolle ja hiljaiselle oli oppikouluun pyrkiminen. Jollei mamma luvannut kelloa olisi saksa jäänyt oppimatta, kaupunki vieraaksi, rohkeus karttumatta.

Jos olisin uskonut rehtoria ja vanhempia, jatkanut koulunkäyntiä ja opiskellut pitemmälle, niin, mitä sitten?  Sain pitää pääni, välit vanhempiin pysyivät hyvinä, opin emäntäkoulussa hoitamaan huushollin ja käytännön työt. Jollei siihen aikaan vaadittu 18 vuoden ikää kätilöopistoon olisin heti pyrkinyt sinne.

Jos en olisi liftannut kavereiden kanssa kesäiltana tanssilavan kupeella, jollen olisi jäänyt viimeisenä kyydistä? Olisin opiskellut enemmän, en olisi mennyt alta 20-kymppisenä naimisiin. Mutta näin upeita lapsia en varmaan olisi saanut, en niin sopivaa isää tai isoa sukua tukea antamaan.

Jollei äiti olisi näyttänyt lehdestä ilmoitusta sosiaalipuolen opistosta, hakuaikaa vielä päivä jäljellä, olisivat opiskelut ehkä jääneet. Opin tuntemaan Helsingin, puhumaan hyvin ruotsia, sain ammatin ja aikoinaan kunnalta maljakon kymmenestä työvuodesta.

Jollei koulutuspäivillä kahta päivää puhuttu avohuollosta, uusista työtavoista ja asenteista jatkaisin ehkä vieläkin. Silloin ajattelin etten halua tätä, en mukaan tähän.

Jollei seuraavan päivän lehdessä ollut ilmoitusta puolitutun naapurin firman työpaikasta en varmaankaan olisi päätynyt kaupalliselle alalle. En olisi opiskellut uutta alaa, en matkustellut, päätynyt yrittäjäksi, ottanut velkaa tai päässyt kokeilemaan rajojani. Tullut tutuksi puolen kirkonkylän kanssa.

Jollen olisi tätä kautta tutustunut pariin mukavaan mieheen olisin ehkä jatkanut riitaisaa ja vaikeaa avioliittoa, hukuttanut pahaa oloa pulloon. Ei näistä mitään suhdetta syntynyt, ei mitään kiellettyä, mutta he näyttivät että muunlaisiakin miehiä on. Antoivat itsetunnon takaisin, kertoivat miten vaikeaa voi olla myös miehenä.

Jollei yrityskiinteistöä olisi myyty, alaa myllerretty muutenkin, jatkaisin ehkä vieläkin. Jos olisin muuttanut isompaan kaupunkiin, ottanut isomman vastuun jota silloin tarjottiin. Mutta sain säännölliset työajat, tulot, paremmin aikaa lapsille, mahdollisuuden heille pysyä lähellä isää ja sukua, rauhallisen kasvuympäristön. Askel alaspäin, mutta aikaa taas elämälle.

Jollen olisi tutustunut isäntään, niin, siihen aikaan muistaakseni Hausmylly lauloi paljon taikka vähän, mutta älä jätä tähän. Tasaista, rauhallista, tyyntä ei elo ole ollut kun kaksi vahvaa ja sitoutumiskammoista ihmistä sovittelee välejään mutta ainutkaan päivä ei ole ollut harmaa, ankea, joka päivä on tuntenut olevansa elossa.

Jollei isän kuolema ja lasten opiskelemaan lähtö olisi pysäyttänyt olisin ehkä jatkanut taas lisääntyneitä töitä, tehnyt iltoja ja viikonloppuja. Unohtanut mikä elämässä kuitenkin on tärkeintä.

Jollen olisi poikennut kukkakauppaan, nähnyt ilmoitusta työpaikasta, olisi yksi osa elämää jäänyt näkemättä, paljon oppimatta. Ne vuodet pystyin hyödyntämään kaikkea aiemmin opittua.

Jollen olisi sairastunut niin en joka aamu tarvitsisi pilleriä, mutten myöskään muistaisi olla kiitollinen siitä kuinka hyvin kaikki nyt on, kuinka elämä kantaa, aina.

Jollei nykyistä työtä olisi tarjottu jatkaisin varmaan vielä kaupungissa, päivätöissä. Mutta uskalsin vaihtaa taas alaa, nyt tuntuu että olen ihan oikealla paikalla. Työaikojen ansiosta pystyn harrastamaan niin paljon kuin haluan, huolehtimaan läheisistäni hyvin. Jakkupuvusta luovuin, paljon sain tilalle.

Jollen olisi kokenut myös raskaita ja vaikeita aikoja olisin varmaan sietämätön ihminen, jos olisi jäänyt avioliittoon ja ensimmäiseen ammattiin varmaan katkeroitunut ja toivoton. Jollen olisi hypännyt niin montaa kertaa en tietäisi että siivet kantavat, asiat järjestyvät eikä menneitä kannata katua.

Jollen istuisi tässä kirjoittamassa pojan nimipäiväkakku olisi jo valmis.