Tänä vuonna oli sellainen, pitkästä aikaa ei työvuoroja eikä pakollisia menoja.

Poutaa ja sadetta, apilaa ja lupiinia kukkiva luonto. Ruuhkaista tietä pätkä, rauhallista kalliorantaa ja lämmintä järvivettä. Hiljainen hautausmaa, sateen jäljiltä raikas metsä. Kasvimaalla raakileita mansikoissa, herneet ja pavut, kurkuntaimet lavassa, tomaatit kasvihuoneessa, kilpaa kasvamassa. Sinisenä hehkuva kukkapenkki.

Uusia perunoita, silliä ja grillimakkaraa, kasvimaalta salaattia, hillitysti ruokajuomaa. Päiväunet. Kello unohtunut. Aavistuksen mäntysuovalta tuosuva talo.

Tikanheittoa, mölkyn pelaamista, muutama naapuri kyläilemässä. Pitkät lenkit koirien kanssa, aattoillan ja yön kierros lähikyliä katsellen. Hämärässä kokkojen savut, jokunen jänis ja supi metsätiellä.

Ihmettelevin silmin maailmaa kurkistelevat pennut, kolme oravan poikasta vanhan navetan räystään alla. Karhun jäljet polulla.

Pienistä asioista koostuu ihmisen onni ja hyvä olo.

Täydellisiinkiin hetkiin kuuluu hieman epäonnistumista, Tuin ohjeista (kiitos niistä) huolimatta kuva pennuista edelleen iso.

Ensimmäinen yövuoro alkaa kohta, johan tästä joutaa.