Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
22.11.2007 - 20:18
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
     (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Liki sama kuva on ollut blogissani ennenkin. Pidän tästä maisemasta, tästä paikasta, jokaisena vuorokauden aikana, joka säällä.
 
 
Katili kirjoitti 22.11.2007 - 22:06
Kaunis paikka ja kaunis, herkkä kuva.
Obeesia kirjoitti 22.11.2007 - 22:46
Niin kaunista ja herkkää, vaikka myös todellista.
Västäräkki kirjoitti 23.11.2007 - 04:36
Kiitos, kuva jää mieleen herkistämään.
Liisa kirjoitti 23.11.2007 - 17:50
Ajaton kuva! Kukapa ei tällaisesta maisemasta pitäisi, sen syliin jäisi.
Salka kirjoitti 24.11.2007 - 18:14
Samasta maisemasta kuin bloginkuvakin?
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Elämää, iloineen ja suruineen. Päivisin kuljen koirien kanssa pitkin metsiä tai myllään puutarhaa, öisin kaitsen dementikkoja pienessä hoitokodissa. Mukana kulkevat tytär, Tampereella, ja poika, tähtenä, kaukana, poissa.