1295520731_img-d41d8cd98f00b204e9800998e        1295520761_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eija muisti blogiani näin mukavasti, ja haastoi samalla kertomaan 7 faktaa itsestäni. Kiitos!

Olen muistaakseni joskus vastannutkin tähän haasteeseen, mutta haitanneeko tuo. Kaivellaan vähän lisää.

1. Olin ennen hirmuisen ujo ja hiljainen, mitä monen on varmaan vaikea uskoa. Oppikoulussa vanha matematiikan opettaja totesikin kerran "Sinähän olet maalta? Menepäs metsään, kiipeä kannolle ja huuda niin kovaa kuin ääntä lähtee."

Osaan minä vieläkin puhua hiljaa. Kai. En kyllä muista koska olen viimeiksi kokeillut.

2. Olen mahdottoman kilpailuhenkinen ja inhoan häviämistä, joten en ole kansakoulun hiihtokilpailujen jälkeen kovinkaan moneen kisaan osallistunut. Niissä olin aina viimeinen. Nykyisin tykkään kovasti hiihtämisestä - ja kalorien kulutushan lasketaan tunneissa eikä kilometreissä.

Poikkeuksia on vain muutama. Raittiuskilpakirjoituksista voitin kirjan, niihin oli alaluokilla pakko osallistua. Pitäjän pohjoisosien kyykkäturnauksesta tuli pronssia. Joukkueeseen jouduin vahingossa, ja vieläkin kirvelee että mitali jäi saamatta kaappiin.

Kolmossija oli liian kova paikka kapteenille, viimeisen ottelun jälkeen lähdettiin heti hirmuisella kiireellä vaikka me takapenkkiläiset yritimme vakuuttaa ettei pronssi ollut yhtään hullumpi saavutus. Jäihän kaksi porukkaa vielä taaksekin.

Piirin metsästysseurojen toimintakilpailusta saatiin isännän kanssa kerran hopeaa. Siihen ilmoitin seuran kuvitellen ettei mitään mahdollisuuksia loppukilpailuun ole. Joten mentävähän sinne sitten oli.

Jousiammunta ei totisesti ole lajini, onneksi muut osiot sujuivat paremmin.

3. Vasen polveni on arpia täynnä. Alle kouluikäisenä yritin isän perään metsään, harmi vain että vesuri lipsahti jo matkalla kinttuun. Ja onpa siihen käynyt muutama muukin kolaus, uimahallin porras ja auto muun muassa.

Arvet eivät harmittaneet silloin eivätkä nytkään, sillä mamma jo aikoinaan valisti ettei noin väärillä säärillä kannata pyrkiä missikisoihin. Onneksi moneen muuhun paikkaan kyllä, puuhun kiipeämistä täytyi ainakin lausunnon jälkeen kokeilla heti.

4. Olen eläessäni tehnyt monta täyskäännöstä. Alkaen siitä että 16 vuotiaana olin vannoutunut kissaihminen ja vakaasti päättänyt elää vanhana piikana loppuelämäni. Vai olikohan se 13v?

5. Tykkään väreistä. Luonto saa olla harmaa, se on kaunista, mutta kotoa ja vaatteista täytyy löytyä värejä. Niin ja kukista tietenkin myös.

6. Minulla on kauhean huono käsiala. Siitä saa harvoin selvää - sen yhden ainoan kerrankin kun kirjoitin isännälle kirjeen hän ymmärsi kaiken aivan väärin.

7. Ja nyt minulla on lyhyt tukka, yhtä lyhyt on viimeiksi ollut tyttären ristiäisissä -84. Kävin kylän uudella kampaajalla, ja tapani mukaan pyysin että leikkaa miten parhaaksi katsot. Kaikki edelliset ovat ymmärtäneet sen tarkoittavan että varovaisesti latvoista sentti pois.

Joskus tosiaan saa mitä tilaakin!

 

Haaste kuuluisi heittää 15 lukijalle, mutta koska se on kiertänyt yhden ja toisen blogissa niin tarjoan kaikille halukkaille. Seuraan myös niin montaa kymmentä blogia että valitseminen on ihan mahdotonta. Olkaapa hyvä!

Mukavaa viikonloppua!