Kolmas lomaviikko hyvässä vauhdissa, minä en niinkään. Viikonloppuna hirviporukasta puolet poti flunssaa, isäntä on nyt yskinyt ja niistänyt alkuviikon. Minä koetan sinnitellä vaikka kurkku tuntuukin hieman kipeältä. Yleensä tässä vaiheessa raikas metsäilma auttaa, saa nähdä miten tällä kertaa käy.

Hirvipaistin ohjeita on kyselty, joten tässäpä pari sellaista joita itse käytän.

Paistin pintaan hierotaan suolaa ja mustapippuria. Päällystetään pekonilla tai sian kylkisiivuilla. Kannellisessa uunivuuassa haudutetaan miedolla lämmöllä kypsäksi. Aika riippuu ihan siitä onko vasaa vai kenties vanhempaa lehmää.

Tai sitten paisti ruskistetaan kuumalla pannulla tai valurautapadassa voissa. Pinnalle vähän rouhittua pippuria, mukaan pataan pari porkkanaa ja sipulia. Vettä 3-4dl.

Ensin n. 200 astetta, sitten haudutellaan miedolla lämmöllä kypsäksi. Kypsän paistin pintaan rouhitaan karkeaa suolaa, annetaan maustua vähintään vartti. Itse kääriin folioon, maustuu kyllä muutenkin.

Liemestä tulee hyvä soossi jos semmoista kaipaa.

Moni tykkää marinoida lihaa ennen paistamista esim. viinissä. Meillä tykätään että riista saa maistua riistalta. Mutta jokainen makunsa mukaan!

Ja jos hirven makuun alkaa kyllästyä, voi palapaistiin lisätä paketillisen Musta-Pekka pippurijuustoa. Tulee siitäkin aika hyvää.

Olen nyt asunut täällä "maalla" vuoden. Melkoisen monena päivänä olen ihmetellyt etten muuttanut aiemmin, tutkin vain myytäviä rivitaloasuntoja. Kyllä olenkin nauttinut!

Vain muutamana pyryaamuna, kun kahlasin yövuoron jälkeen tunnin kotiin, käväisi mielessä että taajamassa asumisessakin on puolensa. Tai nyt kun illat pimenevät, mutta otsalamppuhan on onneksi keksitty. Ja pyörään hyvät valot.

Autotta olen sinnitellyt, eikä oikeastaan ole tehnyt tiukkaakaan. Isäntä lainaa auliisti omaansa tai kuskaa tarvittaessa jos kaupasta on isompaa tuomista. Tai töihin lähdön aikaan sataa - vaikka toki varusteita on sitäkin varten.

Ostin ensimmäisen autoni parikymppisenä, ja aika monta niitä ehtikin olla. Yllättävän nopeasti tähänkin olotilaan tottuu, varsinkin kun laskee mitä auton pito maksaa vaikkei ajaisi metriäkään.

Talvi oli ihana, talo lämmin. Nautin jopa keväästä, vaikken siitä yleensä pidäkkään. Kuran ja likaisten tienpientareiden sijaan täällä oli vihreä metsä vieressä. Ja kerrankin tarpeeksi tilaa taimille.

Kesällä oli mukavaa kun isännän kasvimaan lisäksi oli myös oma pieni läntti täällä. Ja toinen kasvihuone, onneksi sentään vain muutaman neliön. Kerrankin tuntui että myös kukkia oli riittävästi!

Syksyn ruska oli kai kaikkialla upea. Upeaa on myös se että mäyräkoirille voi laittaa kotona tutkat kaulaan ja vartin käveltyään laskea ne irti. Metsää riittää!

Osa kaapeista on edelleen muuton jäljiltä, astianpesukone liittämättä ja tapetit vaihtamatta. Pesuhuoneen seinäkin odottaa remonttia.

Odottakoon rauhassa. Piha alkaa nyt olla kunnossa ja kukkasipulit istutettu.

Paljon on pestäviä ikkunoita, mutta myös paljon valoa! Valo taitaakin olla syyslomassa parasta, yövuoroviikolla sitä ei tähän aikaan liiemmälti näe.

1288181252_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Vein tänään kynttilän haudalle, huomenna on pojan nimipäivä.

Vanhan sanonnan mukaan Simo siltoja tekevi. Siltoja - niitähän rakennamme nyt me, lapsemme menettäneet.

Ensimmäinen askel on usein se kaikkein vaikein.