Liki kaikilla kuuluisilla taiteilijoilla on ollut muusansa. Koska en reilusta 4:stä blogivuodesta huolimatta ole kuuluisa, enkä varsinkaan taiteilija, minulla on sen sijaan lähde. Inspiraation antaja ja uusien aiheiden pohjaton kaivo.

Lähde, jota on vaikea runollisin ilmaisuin kuvata - vai miltä kuulostaisi suo lähde armas harmaaparta kaiholla katselen? Eikö lähteen kuuntelu olekkin sitäpaitsi paljon tärkeämpää?

Minun lähteeni on onneksi tässä suhteessa liki ehtymätön, hiljaisia hetkiä on harvoin.

Suorastaan runsaudenpulan vallassa kaivelen muistini kätköistä kulloisiinkin pakinoihin tarvittavaa aineistoa.

Toki tiedän ettei oikein mehevien juttujen lähdettä paljasteta, korkeintaan vihjaillaan vain. Mutta minähän olenkin avoimuuden ja rehellisyyden kannattaja, joten olen paljastanut innoitukseni lähteen jo moneen kertaan. Eikäpä näissä pakinoissani toki muutenkaan käsitellä mitään lautakasojen tasoa lähelläkään olevaa!

Arvostettavan lähteen juttujen todenperäisyyttä ei ole syytä epäillä, eikä asettaa kiistanalaiseksi. Kokemus on tosin osoittanut että vasta kunnon väittelyn jälkeen totuus suodattuu esiin.

Lähteeni on myös vastoin maantieteellisiä seikkoja todella kuuma. Tai ainakin höyry purkautuu helposti ja nopeasti pintaan, korkeuksiin kohoten.

Kun olin lapsi jäähdytettiin maitotonkkia lähteessä. Sieltä myös nostettiin karjalle vettä. Lapsia oli tietysti ankarasti kielletty menemästä lähdettä lähellekkään, vaan mikäpä vilkkaan 3-vuotiaan mielessä kestäisi?

Mammani mukaan minua naarattiin sieltä useampaan otteeseen. Tietysti turhaan, rappujen alla, ruusupensaan takana, oli paljon parempi piilo. Lähteellä kävin vain uittamassa varpaita.

Vanhempana kiellot toki pysyivät paremmin mielessä, mutta mikäpä kiinnostaisi kiellettyä enemmän? Varsinkaan, jos katsoessaan näkee jotain todella kiehtovaa . Noin kuvaannollisesti - kuin nykytaidetta ihmettelisi.

Lähteen äärellä olen siis viihtynyt lapsuudesta asti.

Jonkun pakinani kommentissa ehdotettiin jopa näiden lähteen syvyydestä pulpunneiden parisuhdeviisauksien laajempaa jakoa. Antaa olla, erotilastot ovat muutenkin karua luettavaa.

Jotain olen toki vuosien myötä lähteeltäni oppinut - miehiä ei kannata koskaan ottaa liian vakavasti! Elämä tarjoaa sitä puolta muutenkin riittämiin.

Toisaalta, tästä kuvasta voisi päätellä että isäntä haluaakin olla muusani. Sen, miksi hän seisoo keskellä yötä pihalla metsävaatteeni yllään kerron joskus toiste. Tai sitten en.