Tänään vietetään luonnonkukkapäivää. Ahomansikka on vuoden kasvi, ja muutoinkin päivän idea on hieno. Tuonti- ja ostokukkien tilalla ja rinnalla voisi suosia enemmän luonnonlajeja. Ja ehkä oppia muutama tunnistamaankin.
Näin olen tehnytkin, ahomansikka ainakin tuntuu viihtyvän ja leviävän hyvin kukkamaan kupeessa. Samoin tien vierestä aikoinaan kaivamani muutkin kevätkukat.
Ahomansikkaa on ainakin täällä vielä paljon pikkuteiden pientareilla. Ehkä sen väheneminen johtuu myös salaojituksesta, eikös sitä ojien reunoilta aikoinaan kerätty?
Ne ovat ihan kohta kypsiä!
Yöllä satoi ja myrskysi, vaan sitkeitä ovat luonnonkukat. Takapiha oli viime kesänä umpeen kasvanut, nyt olen raivannut sitä ja ajanut polun tielle. Ihan kokonaan en kuitenkaan raatsi kukkia leikata.
Nyt lähden pakkaamaan, kyyti tyttären luo Orivedelle saapuu kohta. Visiitti jää pakosta lyhyeksi sillä parin viikon työputkeen järjestyi vain yksi kokonainen vapaapäivää. Polttareitakin vietetään nykyään nähtävästi useampi päivä. No, happamia sanoi kettu, ja nainen joka turhaan on kosinut kolmena karkauspäivänä.
Kaunista sunnuntaita!
Kommentit