No, enimmäkseen hujahti töissä ja peiton alla. Vähän uutta raportointiohjelmaa opiskellessa ja pihaa raivatessa, siinähän se. Eli jos näyttää että ne hoitajat vain istuvat tietokoneen ääressä niin saattavatpa hyvinkin päivitellä pakollisia raporttejaan. Yhdellä sormella se käy vähän hitaasti, samalla kun pitäisi vielä miettiä minkä otsikon alle mikäkin tieto kirjataan, niitä myöhempiä yhteenvetoja ajatellen.

Otsikoita ja lokeroita kun on monta! Kouluttajan mukaan systeemi on idioottivarma, nopea ja selkeä. No, onhan se tuota viimeistä. Mutta ei taatusti kirjautumisineen niin nopea kuin vanha systeemi, siinä riitti kun jokaisen kansioon raapusti rivin, pari.

Ja kyllä se varmaan toimiikin, enimmäkseen. Harmi vain että jumitti heti alkuun juuri lääkäripäivänä.

Sitä vain mietin että eikös tämän tietotekniikan pitänyt säästää paperia? Ennen annettiin ambulanssikuskille tai lääkärikäynnille mukaan asukkaan kansio jossa kulki kaikki tarpeellinen, nyt tulostetaan nippu papereita matkaan. Toivoen että tuli hoksattua kaikki tarpeelliset sivut.

Töissä on vähän apea tunnelma. Paras ja pitkäaikaisin työkaverini vaihtaa toisen kaupungin leipiin, pitkään tuota vaihtoa jo kypsyttelikin. Ollaan niin monet työkuviot ja perhe-elämän kipuilut käyty yhdessä läpi että jää aikamoinen aukko arkeen.

Viime kesänä, käydessäni katsomassa ensimmäisen kerran tulevaa kotiani, ei sen pihasta oikein saanut selvää. Tuntui että pelkkää viidakkoa vain, kaikki kasvoi melkein seinissä kiinni. Naapurin kanssa raivattiin keväällä pari päivää, nyt olen jatkanut raivurilla, kuokalla ja ruohonleikkurilla. Nokkosen juurakoita on kertynyt saavikaupalla, bensaa sai tankata kahdesti ennenkuin piha oli edes kertaalleen siistitty.

Mutta löytyi vaikka mitä! Kulleroita, pioni, liljoja ja kukkia joita voi vain arvuutella. Kevätkaihokukkaa joka leviää sinisenä mattona ympäri takapihaa. Kamera on valitettavasti edelleen epäkunnossa, piippaa että akut ovat tyhjiä vaikka ne ottaisi laturista suoraan. Testerin mukaan laturi toimii kuten pitää, eli kai se on mietittävä uuden kameran ostoa.

Mikähän olisi hyvä, edullinen ja ennenkaikkea helppokäyttöinen?

Kaikkein iloisin yllätys olivat silti marjapensaat. Leikkasin ne vaikka arvelin ettei pitkään hoitamattomista taida enää mihinkään olla. Nyt ne kukkivat valtoimenaan, harmi vain ettei näillä sateilla taida lennellä pörriäisen pörriäistä. Toisaalta, isännän pihaan istuttamani 7 pensasta ovat tähän asti riittäneet mainiosti, mihin tarvitsen 15 uutta?

Kaikkeahan ei mitata tarpeen mukaan, ei ainakaan puutarhassa. Näin totesimme tyttären kanssa kun vertailimme mitä ja miten paljon taimia meiltä löytyy. Ei kai kukkia voi olla koskaan liikaa? Tai perunaa, ensi syksynä ja talvena meillä ei taatusti karpata ( vai mikä se oikea termi olikaan). Omalla kasvimaallani ovat jo taimella, isännän peltoon ehdittiin istuttaa juuri ennen sateita.

Eikä tähän aikaan vuodesta vapaatakaan voi olla liikaa. Onneksi omani alkoivat nyt, sillä jotenkin ihmeellisesti toiseen, kuokalla tekemääni pottupenkkiin, varret puskevat esille sivuun harjan sijasta. Olin kai huolimaton itujen suunnan suhteen, eihän se muuten ole mahdollista. Äkkiä multaamaan!