Kadonneet pääsiäistiput ja korkkiruuvi piileskelevät edelleen, samoin kunnolla toimiva nettiyhteys. Edellisten löytymiseksi en ole ihmeempiä tehnyt, jälkimmäistä houkuttelin nopeammaksi vaihtamalla selaimeksi Chromen. Kävi mielessä epäilys että uusin, päivitetty versio Firefoxista aiheuttaa ongelmat.

Ehkä Chrome vähän paremmin ja nopeammin pelaakin, ei vain ulkonäöltään ole isännän mieleen. Nyt meillä on sitten kaiken muun oman ohella omat selaimetkin, vaihtohan ei onneksi kauaa vie.

Siis selaimen, sivut vaihtuvat vieläkin aika takkuisesti. Ja lista päivitetyistä, lukemattomista blogeista senkun kasvaa.

Samoin kasvaa ruukkujen määrä ikkunoilla. Tänäkin vuonna tomaatit itivät yli odotusten, samoin basilikat. Kävi mielessä niitä kouliessa etten ehkä kylväkkään ihan kaikkea suunnittelemaani esikasvatettavaa.

Mutta toisaalta, mitä kaapeista ja sisätöistä, kerta kaikkiaan mahtavat ulkoilukelit! Tänään hankikin kesti kävellä. Koirat vähän ihmettelivät suuntaa - missäs se tie taas olikaan?

1269435675_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vielä suuremman ihmetyksen aiheutti kevätuhossaan pörhistelevä ukkometso. Mutkan takana liikkuva tumma otus säpsähdytti ensin minuakin, ensimmäiseksi tuli mieleen että ollaan aika kaukana kaikesta. Kun se ihan vähän muistutti karhua ( älkää naurako, mutta ennenkuin se kääntyi ja näytti pyrstönsä)

1269435541_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eipä sitä metsoa tästä pahemmin erota, otinpahan vain kuvan että voin näyttää isännälle.  Että on jotain mitä nämäkin otukset hieman varovat ja väistävät.

Muuten olen vain tuijotellut taivaalle. Ihaillut sen sinisyyttä ja muistellut menneitä keväitä. Tässä vuodenajassa on aina jotain vähän kaksijakoista. Syksy on lempeämpää aikaa kuin kevät, sen harmaa levollisempaa kuin valo joka näyttää kaiken niin kirkkaasti ja selvästi.

Jopa muistot.

1269435598_img-d41d8cd98f00b204e9800998e