Juhlat on juhlittu, loputkin kakut syöty ja jäljet siivottu. Suuret ja lämpimät kiitokset kaikille vieraille - tehän sen juhlan ja tunnelman toitte ja teitte.

Erityisesti kiitokset illan viimeiselle vieraalle. Huolimatta haaleasta rokasta, termospullokahvista ja kakun rippeistä meillä oli oikein hieno ilta. Oli hauska tutustua, Pellon Pientareella!

Vain yhtä asiaa jäimme tyttären kanssa ihmettelemään. Kuuluuko alkoholi ja sen reippaampi nauttiminen nykyään tiiviisti jokaiseen tapahtumaan ja juhlaan? Toki yhdet konjakit tarjosimme, ja itse taisin nauttia peräti kolme kertaa sen nelisenttisen. Ensimmäisen kipollisen hirviporukan kanssa aamulla, toisen tyttären kanssa kahden lumisessa metsässä ennenkuin lähdimme juhlapaikalle, ja kolmannen hyvässä seurassa illan päätteeksi.

Ainakin yhtä vierasjoukkoa kuiva tarjoilu selvästi hämmästytti, ja aika suoraan jo esittivätkin että tuomispullon voisi toki aukaistakin. Samoin sunnuntaina astioita puolilta päivin palautellessa ihmeteltiin miten olimme liikkeellä ja niin pirteinä jo siihen aikaan. Ja ihan autolla vieläpä.

Tämmöinen syntymähilpeä ja puhelias suku säästää ainakin krapulalta! Eikä totisesti ollut teeskenneltyä iloa vaikka santsattiin vain kotikaljaa ja kahvia.

Tänään kyllä teki mieli etsiä kaapista konjakin loput. Koko iltapäivän olen tavaillut uuden videokameran käyttöohjeita ja ladannut mukana tulleita ohjelmia. Kuten vanhan kameran kanssa, tästäkin nähtävästi puuttuu eli jäi lataamatta vielä joku ihan simppeli juttu.

Tällä kertaa kuvien ja videoiden katselulla ei tosin ole yhtä kiire kuin vanhan kameran tallenteiden. Kortilla ei ole yhtään hirvikoiran haukkua eikä jäniksen ajoa, vain omituisesti ilmeilevä päivänsankari tukka pystyssä ja paita kurtussa.

Sillä oi, miehet eivät onneksi olleet yhtään pöpökammoisia vaan rutistivat kunnolla. Niinkuin ilokseni kyllä muutkin vieraat.

Vaikka arki on ihan mukavaa ja minulle rutiineineen oikein sopivaa lämmittää lauantain kaltainen päivä mielen pitkäksi aikaa. Ja millaisia muistoja päivästä jäikään.