Kevään kuntotesti ja -piiri on taas kunnialla suoritettu. Loputkin puut pilkottu, purut haravoitu ja kärrätty tunkiolle. Yllättävän vähin vaurioin selvittiin. Yhdet hajonneet hanskat, jumittavat niskat ja pari oudosta paikasta löytynyttä, selvästikin aiemmin liian vähälle harjoitukselle jäänyttä lihasta vain kirjattavaksi miinuspuolelle.

Muuta ei ainakaan tunnusteta. Rannekin parani, oli siis vain kunnon venytyksiä vaille.

Sen verran täytyy eilistä tarkentaa että apuna meillä oli erinomainen halkomakone, sekä jo valmiiksi pätkityt pöllit. Tuulenkaatoja, eli hyvää, suoraa ja vähäoksaista puuta. Jos sama määrä halkoja olisi pitänyt pinota kärryille heittelyn sijaan niin tekemättä jäi.

Eli ei meillä tosiaan aina näin ahkeroida. Joskus vain aurinko lämmittää juuri sopivasti, pihka tuoksuu, ja armoton kilpailuvietti saa vallan.

Sillä en kai minä ole sen hupelompi kuin yli viisvitonen mies, ja ei kai sen ikäinen vielä myönnä että väsyy ennen naista?