Kovin paljon en harrasta musiikkia, romanttista osastoa en oikeastaan ollenkaan. En musiikissa enkä kyllä muutenkaan. Isäntä kuuntelee useammin, Jaakko Teppoa varsinkin. Eikä Tepossa tietysti mitään vikaa olekkaan.
Sitten huhtikuisessa iltahämärässä, pohjoistuulen heitellessä lumiräntää auton tuulilasiin sisko kertoi you tube-löydöistään.
Heti kotiuduttuani oli pakko kuunnella. Ja kyllä, muistin heti.
Muistin monta juttua jotka meidät pitävät yhdessä, monta sellaista jotka enimmäkseen arjessa unohtuvat. Ainakin silloin kun toisen tavat ärsyttävät, silloin kun tuntuu että toinen sekoittaa äänellään ja tavaroillaan minun jämpteissä rutiineissa pysyttelevän elämäni ja huushollini.
Ehkä parin päivän poissaolo vaikuttaa, ehkä minusta on vain vanhemmiten tulossa pehmeä (pelottava ajatus). Niin tai näin, kappale tuo mieleen vuoden -92. Ajan jolloin olin jo 30, tiesin mitä halusin mutten ollut yhtään varma miten se onnistuisi.
Joka tapauksessa, tätä kappaletta kuuntelimme silloin usein. Valitettavasti Pasasta ei ole enää missään myynnissä, ostaisin heti. Ihan vain muistaakseni miksi.
Ja laulajahan on
Kommentit