Olen ollut kaiket päivät pihalla, sillä kevään peltotyöt ovat alkaneet. Koirien lisäksi myös taimipurkit kaipaavat ulkoilua, piha rapsuttelua ja pensaat oksasaksia. Naapureiden kanssa poltettiin koko peltoaukean sänget.

1240926217_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1240926489_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kulotuksien myötä kevään luontoääntä, eli paloauton pilliä, on saanut ihailla täälläpäin usein. Reilusti kynnetyt reunukset pitivät meillä tulen siellä missä pitikin, saappaat jalassa vesiämpärin kanssa ei onneksi tarvinnut juosta yhtään kertaa. Riitti kun päivysti vain tuulen puolella.

Esteri aloitti koirakoulun. Oppilas ja opettaja totesivat että harjoituksia jatketaan, jollei muun niin mukavan seuran tähden. Toiveita toukokuun näyttelyihin selviytymisestä on. Jonkinlaisia.

Muutenkin koirat ovat saaneet pidempiä lenkkejä, sillä ei kai näin hienoja ilmoja ikkunoiden pesuun tai vastaavaan tuhlata?

Hirvipalaveri vei yhden illan, melkoisen sopuisasti saatiin hakemukset ensi syksyn lupia varten kasaan. Melkoisen, sillä mielipide sopivasta hirvikannan määrästä tuntuu vaihtelevan aika lailla.

Mielenkiintoista seurata, varsinkin kun aina puhutaan vähätellen "akkojen touhuista." Osaavat ne ukotkin!

Kyyt ovat myös heränneet. On aikamoinen ero tuijottaako lenkkitossun kärkeä 20 vai 50 cm pitkä liero. Ainakin väistöhypyn näyttävyydessä. Ensimmäinen karhun jälki oli ilmestynyt metsätielle, onneksi vain yhdet jäljet eivätkä nekään kovin suuret.

Monessa blogissa on kiertänyt tuntomerkkihaaste. Eli tässä minun tuntomerkkini.

1. Olen se jonka tukka on aina pörrössä ja sekaisin. Luonnonkihara tukkani ei kiharru enää ihan entiseen malliin muttei suostu asettumaan mihinkään kampaukseenkaan. Tai rehellisesti sanoen harvoin sitä edes yritetään.

2. Olen pitkä, vaalea ja kurvikas. Ihan sopivan painoinen. Omasta mielestäni, ja muista ei väliä. Tosin vaalea on muuttunut tämän talven aikana ruskeaan suuntaan, aika omituista itseasiassa.

3. Selvin tuntomerkki ovat koirat. Vieraatkin mummot kyselevät niiden perään jos liikun yksin tai vain yhden kanssa.

4. Muuten liikun aina vanhalla polkupyörällä. Kotona ei ollut autoa enkä sitä kaipaa, vaikka sellaisen omistankin ja ajamisesta pidän. Eli olen sitä paheksuttua ulkoilupuku- ja lenkkitossuporukkaa myös kauppareissuilla.

5. Olen se joka tulee aina rytinällä ja yleensä tiheimmän pusikon läpi. Jostain syystä ne vetävät minua magneetin lailla puoleensa vaikka kiertotie kulkisi vierestä.

6. Olen myös se joka pysähtelee ja morjestelee jatkuvasti, tuttuja tällä kyllällä on paljon. Kiitos entisten töideni. Myös puistojengi vilkuttaa meille koirien kanssa, tai tarjoaa huikkaa. Tietenkään en ota, mutta juttelemaan saatan hetkeksi jäädä. 

7. Ja kai se on tunnustettava, olen myös kovaääninen. Seikka jota äitini ja mummot töissä arvostavat suuresti, muu suku ja isäntä eivät niinkään. Niin ja osaan viheltää hienosti ja kuuluvasti! Se, tottelevatko koirat, onkin sitten toinen juttu.

Nyt kun tunnistatte minut niin nähdessänne vilkuttakaa!

Ja kertokaa myös mistä teidät tunnistaa.