Lehtiä lukemalla ei välttämättä sivisty mutta kiinnostavia juttuja ne usein kyllä tarjoavat. Autojutut luen aina tarkkaan, varsinkin lauantaisin ennen lottoarvontaa.

Liikenneturvallisuus on uusissa autoissa kehittynyt paljon, on kaistavahtia, nopeuden valvojaa ja automaattista valojen vaihtajaa. Vaan Mersun valmistajapa pistää vielä paremmaksi. Ensin kootaan informaatiota kuljettajasta ja sen pohjalta luodaan käyttäjästä tarkka profiili. Auton pitäisi sitten äänimerkein ja varoitusvaloin ilmoittaa heti kun kuskin toiminta poikkeaa normaalista.

Esim. kuljettajan tarkkaavaisuuden alentuessa kojelaudalle syttyy kahvikupin kuva, selvä tauon paikka siis.

Artikkelista ei tosin selvinnyt mikä kaikki on normaaliksi tulkittavaa toimintaa, mutta tuskin siinä perustana ainakaan suomalaisten liikennekäyttäytyminen on.

Jokainen vähänkin lamauutisia seurannut tietää autoteollisuuden katastrofitunnelmista, joten tässäpä aivan ilmainen idea jalostaa Mersun keksintöä vähän pidemmälle.

Sillä lehtiä lukemalla on myös selvinnyt koko joukko arkielämän pulmatilanteita, semmoisia joihin yhteiskunta ei vielä ole kyennyt riittävästi tarttumaan. Vaikka toki pontevasti on vaadittu. Tässä noin malliksi muutama.

Aamusään oheen pitäisi ehdottomasti saada tiedoitteet myös jalankulkijoille, paikkakuntakohtaiset tietysti. Kuinka monta rannetta ja koipea turhaan katkaistaan kun kukaan ei varoita ajoissa liukkaudesta? Tai petollisesta lumesta jään päällä?

Kirjastolaitos opettelee jo, lähettelee kännykkään viestejä kun laina-aika uhkaa päättyä. Hammaslääkäri muistuttaa varatusta ajasta, opettajat vanhempainillasta.

Valmistajat ja kauppa tulevat vähän nihkeämmin perässä. Suolaprosentin ohella pitäisi selvitä kuitu, hiilihydraattien laatu ja määrä, lisäaineet ja muut epäterveelliset tekijät pussin kupeesta.

Maitopurkissa sentään valistetaan jo isolla että sisältää kalsiumia ja proteiinia. Mikä uutinen!

No siis ei muuta kuin kehittelemään jokaiselle oma vekotin joka käyttäjäprofiilin luotuaan ohjaisi ja opastaisi ihmisen läpi arjen karikkojen. Kännykän tapaan saatavana tietysti äänen ohella iltakäyttöön myös värinähälytys.

Ajatelkaa miten kätevää, laite varoittaisi heti kun annosmäärä alkaa ylittyä, väärä seura ja läheisyys houkuttaa liikaa. Näytöllä punainen valo, tauon paikka! Tai suorastaan kodin kuva.

Kaupassa se piipittäisi kuuluvasti, niin että ymmärtäisi välittömästi peruuttaa jos käsi erehtyisi hamuamaan lihapiirakkaa tai pullapussia, liian suolaista einesruokaa tai olutpulloa. Navigaattorin lailla se ohjaisi oikeiden valintojen ääreen, hedelmähyllylle ja vihannesosastolle. Sillä tokihan se laskisi askeleet ja kulutuksen, tunnistaisi sallitun polttoaineen ja oikean määrän. Ylitäytön esto vakiovarusteena.

Kotimatkalla vieno piippaus alkaisi heti kun pito saappaan alla vähänkin heikkenisi. Se muistuttaisi oikeat osoitteet ja aikataulut, pitäisi kaistojen välissä ja nopeuden kohtuullisena.

Ai mitä tällä kaikella on pakinaperjantain vätys-aiheen kanssa tekemistä?

Ennen, silloin kun vielä hiihdettiin kouluun ja luettiin tarvittava tieto itse kirjoista ja muistilapuilta, sanottiin että ihminen on vätys tai tavallisen saamaton ja urvelo yksilö jollei tavalliseen arjen hallintaan kykene.

Nykyään onneksi tiedetään ja ymmärretään paremmin. Onhan päivänselvää ettei ihmispolo kaiken kiireen ja informaatiotulvan keskellä mitenkään voi itse ja yksin selvitä arjen kaikista kohtuuttomista vaatimuksista.

Onhan jo tarpeeksi vaativaa muistaa salasanat facebookkiin ja blogistaniaan, sähköpostiin ja nettifoorumiin, kaikki ne oikeasti tärkeät asiat.