Vapaat alkoivat, oli vielä iltapalaveri töissä. Ei oteta sijaisia, ei anneta vapaita joulukuulle, eikä lomia kesäkuukausiksi. Ei myöskään mitään toivoa vuorotteluvapaasta. Muuten toki saamme yöt suunnitella ja tehdä miten haluamme.

Lievästi sanoen hatutti. Firman omistajan asenne lähinnä.

Parempaan ei pystynyt sääennustekaan. Lupasi sadetta, antoi poutaa ja paistetta. Vedestä muuten viis mutta huusholli alkaa näyttää jo aika epämääräiseltä, ja kuka nyt kauniilla ilmalla vaatekomeroon sukeltaa?

Yksi päivä meni hirvikoirien kanssa metsässä, toisena käytiin talkoilla passipaikkoja läpi. Paistettiin välillä porukalla nuotiolla makkaraa ja hörpättiin termoksesta kahvia päälle.

Aamulla aioin vain nopsasti lenkittää koirat ja siirtyä pyykkikoneen ääreen. Yksi mäyräkoirista karkasi, tosin vain tunniksi, toisen kanssa päätin sittenkin käväistä metsässä. Kun aurinkokin kerran paistoi.

Auto hyytyi metsätielle, koira painui supin perässä louhikkoon. Isäntäkin reissussa.

Ajattelin että olkoon, ehtiihän sitä. Maisema ei kuitenkaan näytä tältä enää kuukauden päästä.

 

Jossain välissä soitti pomokin. Lupasi kuitenkin ylityöt vapaina, jo tässä kuussa. Oikeastaan lomakin alkaa kohta, kesä sellainen. Melkein 5 viikkoa.

Kiersin toiselle puolelle mäkeä ja ajattelin että olkoon.

Olkoon kiirettä töissä, kotityöt tekemättä, hirvikärpänen hiuksissa.

Mitäpä näistä, pienistä murheista.

Kyllä ne tänne, avaran taivaan alle, mahtuvat.

Ovathan tänne sopineet ne suuremmatkin surut.

Pakinaperjantain aiheena näyttää olevan työkyky. Kaipa se on korvien välin tuuletuskin sen hoitoa.

Tällä viikolla ainakin puhalsi leudosti ja raikkaasti.