Aikoinaan minulla oli hoitolapsia, neljä poikaa ja tyttö. Pidin lapsista mutta en palkasta tai työajoista, pärjäsin vanhempien kanssa mutten ohjaajan.

Me rakensimme metsässä majoja ja kiipeilimme kallioilla, laskimme pulkkamäkeä ja tutkimme kevätpuroja. Sen sijaan että olisimme saaneet hänen toiveidensa mukaisia laulu- ja soittoesityksiä kasaan rakensimme vain legolinnoituksia.

Kerran savipaja oli varattu hoitajille lapsineen, jokaisen olisi pitänyt tehdä oma ruukku. Yksi pojista katsoi minua nappisilmillään hyvin totisena ja kysyi että onko sinne ihan pakko mennä. Hän kyllä pitää paljon savitöistä, tottakai. Niinkuin kyntämisestä, ojan kaivamisesta, patojen rakentelusta. Menimme viereiseen leikkipuistoon, tyttö naapurihoitajan kanssa muovailemaan.

Meillä oli lystiä, muovailimme vasta kotona. Mörköjä ja örkkejä.

Pururadalla lapset leikkivät että iso kivi oli linna. Pojat olivat prinssejä kaikki 4, tyttö prinsessa. Leikki oli hauska kunnes prinsessa ehdotti että te prinssit voisitte tapella minusta. Pojat hiljenivät hetkeksi, sitten yksi totesi " makkarasta voisikin tapella, tytöistä ei kannata."

Monesti myöhemmin olen ihaillen muistellut näiden pienten poikien logiikkaa ja suoraviivaisuutta, energiaa ja intoa. Ja miettinyt yhtä usein oliko oikein kasvattaa heitä niin, minulle kun riitti että sakset ja kynä pysyivät tarvittaessa kädessä, takapuoli syödessä penkillä. Tai Scarryn autokirjaa lukiessa.

Väitetään ettei lapsia saisi kasvattaa sukupuolen mukaan. En tiedä, yritin vain löytää jokaiseen päivään iloa ja onnistumisen tunteita.

Pojan kuoleman jälkeen kävin menneisyyttä läpi, myös tapaani kasvattaa ja opettaa, neuvoa ja auttaa. Myös sitä mikä jäi väliin ja mitä en tärkeänä pitänyt.

En tiedä, yritin vain kasvattaa heistä onnellisia ihmisiä.

Se ei kai nykyään riitä, ei riitä että olisi ja saisikin olla, onnellinen ja tyytyväinen, riittävä vain ja juuri omana itsenään.

Se tärkein jäi opettamatta, siihen en pystynyt.

En osannut kertoa siitä että kaikesta huolimatta elämä lopulta aina kantaa ja ottamisesta huolimatta myös antaa.