Ilma oli kuin linnunmaitoa. Leppeä, aurinkoinen ja vähätuulinen. Sekä täynnä pientä mäkäräistä ja vähän isompaa hirvikärpästä. Eli selvisihän senkin sanonnan merkitys.
Tosin päänahka tulee hyvin hierottua kun niskasta on koko ajan pakko nyppiä elukoita pois.

Ilmaa ihailtiin isännän kanssa reilut neljä tuntia tämän elukan vanavedessä.



Kuva ei ole häävi mutta historiallinen, vastoin kaikkia aiempia päätöksiään osti isäntä kamerakännykän. Ja innoissaan esitteli minulle kuinka se onkin sitten hyvä peli!
Olihan tämän elukan perässä koirakin, eli se pääasiallinen syy jonka vuoksi pitkin metsiä ravattiin.
Hirvikoira, tämä tuore muotovalio, todella osoitti ettei kauneus ja äly välttämättä asu samassa päässä.
Sillä kai sitä nyt voisi kutsusta tulla ja hellittää jo 8 tunnin haukkumisen jälkeen?
Ei tullut, eikä vielä 12 tunninkaan jälkeen.

Sinne jäivät, isäntä ja koira, sillä  minun oli pakko lähteä töihin.
Klo 20 olin metsätiellä auton luona, klo 20.40 töissä.
Onneksi on lyhyt työmatka. Ja kampaus harottu jo valmiiksi pöyheäksi.

Jos tärähti vähän isännän puhelin niin jotain kävi omallenikin.
Se taskulamppu nimittäin syttyi taas eikä suostu millään rassaamisella sammumaan.
Eikä nyt voi syyttää kuin itseään. Harmi.

Töissä puolestaan mietimme että myös omaisille pitäisi olla oma huoneentaulu, ei pelkästään meille teesit siitä millaisia ovat hyvän hoitotyön periaatteet.
Toivon ettei näistä kukaan loukkaannu, ainakaan niin kuin meidän tunnollisin ja ahkerin hoitajamme saatuaan viikon 7.nä työpäivänään noottia useammiltakin omaisilta.
Totisesti, ei ole hoitajan vika jos hän viikonloppuisin yksin vastaa 9 vanhuksen hoidosta.
Se on sekä työnantajan että kilpailuttavan kunnan päätös hoidattaa tällä henkilökuntamäärällä.
Eli rakkaat omaiset, luottakaa myös joskus siihen että parhaamme yritämme.

Tässäpä siis hieman meidänkin näkökulmaamme.

1. Kyllä, meillä tuoksuu ja joskus haiseekin, varsinkin aamusta. Myönnämme ettei silloin ole mukava tulla kyläilemään, mutta tuuletamme vasta kun kaikilla on lämpöisesti päällä ja aamupesut tehty.
Kyllä, käytämme toki kaikkia vessassa mutta iän myötä hätä ei aina ilmoita itsestään eikä vessaan mennä juoksujalkaa.
Ja ei, älkää ainakaan vanhusten kuulleen hajusta suureen ääneen huomautelko.

2. Kyllä, meille saa toki tuoda konjakkia iltanapsuiksi.
Ja ei, sitä ei laiteta hoitajien iloksi lukkokaappiin vaan ihan yleisen turvallisuuden vuoksi.
Kunnioitamme vanhusten toiveita silloin kun he eivät halua teidän kuulevan ihan kaikkea, varsinkaan syitä pitää kontrollia tässä asiassa.
Yllätys saattaa olla että yhteisvaikutus lääkkeiden kanssa tai jo pienikin paukku saa mummolta jalat alta. Muusta puhumattakaan. Lääkärikin joskus ehdottomasta kieltää antamasta desiä enempää.

3. Kyllä, myös herkkuja saa tuoda. Valitettavasti vain joudumme niitä joskus säännöstelemään, varsinkin lääkärin ihmeteltyä kuinka kummassa kun emme saa verensokereita tai ylipainoa kuriin.
Tai edes vähän laskemaan.

4. Ei, tämä ei ole viiden tähden hotelli eikä ravintola.
Meillä on aamupuuron päälle luumu- ja mansikkahilloa, voisilmää tai marjakeittoa tarjolla, mutta ei valitettavasti juuri tällä viikolla vadelmahilloa.
Uskomme myös että puuro tulee syötyä vaikkei hillo olekaan aseteltu viiteen kohtaan puuron päälle juuri toivomallanne tavalla.
Ja niitä lääkkeitä emme kätke hilloon sillä meidän on varmistettava että ne myös otetaan.

5. Kyllä, keskustelemme mielellämme omaisenne voinnista ja muista asioista. Mutta vain hänen, emme muiden asukkaiden.
Ja kyllä, kuuntelemme myös parhaamme mukaan teidän huolenne, mutta älkää pahastuko jos juttu jää kesken.
Vanhustemme tarpeet ovat aina etusijalla.

6. Kyllä, hieromme, voitelemme, lääkitsemme ja hoivaamme, ehtimisen ja tarpeen mukaan.
Jos omaisenne valittaa joutuneensa odottamaan avuttomana apua aamukolmesta kahdeksaan niin kysykääpä paljonko kello nyt on.
Vastaus saattaa yllättää, vaikka kellon näkee hyvin, ja vieläpä päivänvalossa, ei pelkän yölampun.

7. Meille näiden vanhustemme hyvinvointi on tärkeää, hienoa että teillekin.
Toivomme hyvää yhteistyötä, ja myös hieman ymmärrystä siitä mitä dementia tuo tullessaan.
Silmät säilyvät kirkkaina, usein muistotkin, mutta nykyhetki, se saattaa olla hieman utuinen.

Kaunista sunnuntaita kaikille!
Yövuorot päättyivät tähän aamuun, lähden etsimään kanttarelleja joiden ohi eilen juostiin.