Obeesia myönsi blogilleni tämän arvon. Olen ihan otettu, kiitos!

Säännöt napin myöntämiseksi:
Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.Nimeä vähintään 5 muuta blogia palkinnon saajiksi.
Laita noiden blogien linkit sivullesi.
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Toki tunnuksen olisivat ansainneet kaikki seuraamani blogit mutta tässä nyt 5 niistä.

Sivuaskel on ehkä vieläkin vähän lomatunnelmissa, ihanat kuvat sivuilla!

Jaanuska kertoo elämästä, ja kesästä tietysti, Kiinassa.

Efraimin tytär tekee heinää sadekuurojen välillä, tarjoaa myös hyvää musiikkia siinä sivussa.

Erkki niittää pihaa, tykkää kyllä hommasta vaikka sitä noituukin.

Sisko2 julkaisee blogissaan, valitettavasti salasanan takana, upeita kesäkuvia. Ja nauttii tällä hetkellä kesälomasta.

Sitten niihin muihin tunnustuksiin. Usein, ja varsinkin eilen illalla, iloitsen suuresti siitä ettei kukaan kuvaa meiltä kotivideoita. Tai en tiedä, ehkä muutkin touhuavat kotonaan kaikenlaista kummallista.

Sohvalla maatessani löysin mäyräkoirasta pienen punkin. Ylpeänä esittelin isännälle miten hieno keksintö punkkipihdit ovat. Toimivat tosin paremmin jos punkki on jo iso ja siitä saa kunnolla kiinni. No, irtosihan tämäkin viimein ja ylpeänä viskasin sen paperin päälle tarkempaa tutkimusta varten.

Se riiviö vain lensi ties minne. Isäntä haki suurennuslasin, valoilla, minä vaihdoin vielä tarkemmat lukulasit nenälle ja sitten kontattiin. Pitkään ja hartaasti. Mäyräkoirat tuijottivat meitä rivissä sohvalta hyvin ällistyneinä. Illuusioni siististä kodista hävisi valitettavasti tykkänään.

Oli pakko vielä imuroida vaikka kello oli melkein kymmenen. Siis sen punkin takia, ja isännän kehoituksesta.

En pelkää karhuja enkä kyitä, en pimeää metsää enkä tietöntä korpea, mutta ajatus nälkäisestä punkista ryömimässä lattialla seuraavaa uhria etsien puistatti.

Eli lähdettiin sitten isännälle yöksi. Ei tietenkään sen punkin takia, siellä oli tänään lista hommia odottamassa vapaapäivääni.

Nyt odotan jännityksellä miten käy takapihani kukkien. Pitkään odotettu maalari ruiskutti täysissä suojuksissa talon väliaitoja kun tulin kotiin. Häipyi niin nopeasti työn tehtyään etten ehtinyt kysyä millaisesta aineesta oikein oli kyse. Haju ja pisarapilvi ainakin levisivät kauas.

Pientähän toki petuniani ja tomaattini maailman mittakaavassa ovat, vaan harmittaisi niiden kuoleminen silti kovasti. Vaan ehkei nykyään enää saa kovin kummoisia myrkkyjä käyttääkään, jotain öljypohjaista tämän oli tarkoitus olla.

Netti toimii tosi hitaasti ja takkuillen, vettä satoi taas reippaasti, Esteri harvensi kultapallot ja pionin sekä herätti nuolemalla naamaani kolme kertaa viime yönä. Vaan eipä tässä mitään, töihin vasta perjantai-iltana. Siihen asti voin testata rauhassa uutta patjaani. Kiitos Sisko2.n, Renault näyttää olevan myös mainio tila-auto. 

Jahka ensin löydän sen punkin. Täytynee etsiä jostain tietoa miten kauan semmoinen selviää syömättä hengissä.