Metsästysmajan siivoustalkoissa ei tänäkään vuonna liiemmalti porukkaa ollut, missä lie talkoohenki vai muutko kiireet ihmisiä nykyisin vaivaavat. No, saatiin paikat sentään mukavasti kuntoon, samoin pienoishirvirata.

Amatöörithän ne vain harjoittelevat, sanotaan. Ensimmäisen panoslaatikon jälkeen täytyy todeta että joillain meistä ammattilaisuus on todella kaukana. Pysyypähän nöyrempänä eikä kuvittele taidoistaan liikaa.

Viime yönä kävimme isännän kanssa tiukkaa keskustelua siitä kumman valitsema pentu Esteri oikein olikaan (minun) ja kumman idea sen ostaminen ylipäätään oli (isännän). Sen vauhti nimittäin kiihtyi sitä mukaa kun kello läheni puoltayötä.

Isäntä käytti sitä ulkona, uudestan ulkona ja kerran vielä. Silti jossain vaiheessa yötä kuulin unen läpi kuinka ne vetivät mäyräkoirien kanssa juoksukilpailuja ympäri tupaa. Aamulla loputkin matot oli kasattu pois, Esteri kuulemma jyrsi niitä aamuyöstä. Samoin tapettia.

Talossa on ollut koiria yli 30 vuotta, pentujakin montaa sorttia, ei kuulemma koskaan näin energistä. Esteri juoksee päivät vapaana pihalla, kahlaa kaikki kuraojat ja tutkii muutenkin innolla paikkoja. Jopa mäyräkoirat katselivat sen menoa melkoisen järkyttyneen oloisina, Esteri kun ei niiden murinoista ja komennoista tunnu piittaavan. Illalla huokaisivat syvään päästyään tänne kirkolle, nukkuivat sikeästi sohvalla rauhasta nauttien. 

Aamulla, kun olisi ollut aika lähteä ulos, Esteriä raukaisi näin mukavasti.

Onkohan koiranpennuille samanlaista unikoulua tarjolla kuin pikkuvauvoille?