Tässä on nyt sitten meidän Esteri. Kaikin puolin fiksu, filmaattinen, pullea ja pehmeä. Ihana, paitsi mäyräkoirien mielestä.

Valinta kävi melkein helposti. Ensin seurasimme kahta pentua pihapiirissä, sitä isännän suosikkia sekä minun valitsemaani. Lopulta panta laitettiin sen isännän mieleisen kaulaan, vartin päästä vaihdettiin kuitenkin. Pistettiin pentu vielä tarhaan toisten kanssa ja lähdettiin papereiden tekoon.

Kotiin lähtiessä huomattiin että panta oli porukalla saatu kaulasta pois, joten valittiin sitten vielä kerran.

Toiset jäivät ihmeissään katselemaan, tämä oli ensimmäinen joka lähti uuteen kotiin.

 

Esteri perusti matkailusta vielä vähemmän kuin me, ääntä lähti niin että isäntä meinasi jo kääntyä vielä kerran vaihtamaan. Tunnelma oli varmasti samanlainen kuin tuoreilla vanhemmilla esikoisvauvan kanssa.

Olo helpotti välittömästi kun tultiin kotiin, sen jälkeen Esterillä onkin touhua riittänyt. Myös yöllä.

Isäntä nukkui sen kanssa tuvan lattialla, niin meillä perinteisesti on pennut kotiutettu. Minä yritin nukkua mäyräkoirien kanssa makuuhuoneessa. Niistä sekä suljettu ovi että tuvasta kuuluvat äänet olivat hyvin mielenkiintoisia. Yksi kerrallaan oli päässyt nuuskimaan Esteriä joten tiesimme ettei sopu ole vielä taattu juttu, ainakaan vanhimman mäyriksen mielestä.

Kun koko sakki viimein uuvahti alkoi hirvikoira metelin. Joko rusakot olivat liikkeellä, niiden polku kulkee pihan poikki, tai hirvet, jotka puolestaan oikaisevat vanhan navetan takaa juomapaikalle.

5.30 luovutimme. No, oikeastaan aurinkokin oli jo aika korkealla.

Uros ei paljon Esteristä perusta, sen mielestä taas "isojen" koirien nappulat maistuisivat paljon paremmilta kuin omat. Yleensä ei pentuja lasketa lähelle toisen ruokakuppia, tässä tapauksessa ei tuntunut haittaavan.

Kuten kuvastakin voi päätellä tulee Esteristä jonkin verran mäyräkoiria suurempi.

Muuten päivä onkin mennyt ihan vain ihmetellessä. Ja sen verran on koko sakki ulkoillut ja puuhannut että luulisi nukuttavan, muitakin kuin meitä.