Sanomattakin on selvää että ihmisen uskollisin ja paras ystävä on koira. Tai voi niitä olla montakin, niinkuin nyt meillä viisi. Tämä kirjoitus menee toiston ja kertauksen puolelle mutta menköön, kyllä hyvä kehumisen kestää. (Minä ainakin)

Mitä se uskollisuus sitten on? Luottamusta, lojaalisuutta, toisen kunnioitusta. Pieniä harharetkiä toki sallitaan, ymmärrettävästi naapurin mummo kissoineen on joskus kutsuvampi kuin kotiovi. Kunhan vain loppupeleissä tietää kenen varpaita öisin lämpimänä pitää.

Koiran uskollisuus, tai millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua, on vertaansa vailla. Ainakin näin naisnäkökulmasta. Koira on aina riemuissaan nähdessään emäntänsä, on tämä sitten tukka pörrössä peiton alla tai silmät ristissä reissusta kotiutumassa. Se ei välitä kellonajoista tai muusta yhtä joutavasta. Se ymmärtää että auringonnousun ehtii nähdä huomennakin, ettei sen laskua aina tarvitse ihailla yhdessä. 

Koiran tavassa vastaanottaa emäntänsä olisi monella miehellä oppimista. Älkääkä väittäkö että herkkupaloilla on asian kanssa jotain tekemistä, on niitä kokeiltu kaksijalkaisiinkin.

Koira on yhtä innoissaan pakastimen ja jääkaapin kaivelusta kuin emäntäkin. Se ei pohdi ääneen mihin jäätelö tai omenatorttu kajettuu vaan nauttii herkuista samalla antaumuksella. Se ymmärtää elämän pienten nautintojen päälle.

Koira ei myöskään hauku turhasta, eikä tietenkään emäntäänsä. Kampaajalta tullessani sen epäluuloinen ilme ja murina johtuu luonnollisesti vain oudoista hajuista.

Koira viihtyy yhteisillä metsäreissuilla. Se ei välitä -eikä kerro kenellekkään - vaikka joskus hetki istutaan ja kuunnellaan tuulta, seurataan männyn latvan liikettä. Se ymmärtää ettei maailman meno muutamasta minuutista ole kiinni, jänikset ja hirvet löytyvät kyllä, ajallaan. 

Se ei kiusaannu eikä vaivaannu pienistä kyyneleistä vaan tietää tasan tarkkaan miten silloin kuuluu menetellä. Se ei pelkää läheisyyttä eikä tunteiden näyttämistä vaan kaivautuu saman shaalin alle, lohduttamaan ja lämmittämään.

Uskollisesti se huolehtii päivittäisestä liikunnasta, satoi tai paistoi, tuuli tai myrskysi. Se tietää että kunnon lenkki ja raitis ilma puhaltaa ajatukset taas järjestykseen, murheet sivummalle. Samoin se herkkäkorvaisena ymmärtää milloin kannattaa pyrkiä ulos ja jättää jähinät toiseen kertaan.

Uskollisia koiraystäviä ei voita mikään. Ainakaan enää siinä vaiheessa kun ne oppivat sisäsiisteiksi ja nukkumaan vähintään kuuteen.