Yöpakkasten jälkeen upeat, aurinkoiset päivät. Aamuisin kuurasta kahiseva heinikko, selkenevä taivas, kauas kantavat ajomiesten huudot. Iltapäivisin hirvikoiran kiihkeät haukut, kiireiset passin vaihdot ja onnistuneet kaadot.

Edellisen viikonlopun toisinto naapuriseuran kanssa, taas piiritettiin haavakkoa. Uusi ampumakoe alkaa jo näyttää nurjat puolensa. Siinä missä ennen piti harjoitella enemmän ja osua myös liikkuvaan tauluun riittää nykyisin 4 tuelta ammuttua laukausta. Tähän pätee sama kuin moneen asiaan nykyään, helpotetaan ennemmin vaatimuksia kuin edellytetään töitä ja vaivannäköä. Kun metsästyskorttikokeessa reputusprosentti kasvoi liian suureksi ei suinkaan kehoitettu lukemaan sääntöjä paremmin vaan päätettiin sallia useampi virhe. 

Pitkät päivät, lauantaina lukitsin ovet neljän jälkeen, sunnuntaina meni nylkemisineen yli kuuteen. Harvalla on käsitystä siitä kuinka paljon puuhaa hirven kanssa on ennenkuin paistiviipale köllöttää lautasella, ettei se nyt ihan niin yksinkertaista ole että vuollaan pari paistia irti ja siinä se. Siivottava on vielä nylkypaikkakin ympäristöineen. 

Vetolevyn ostimme tänä syksynä, useammankin miehen voimin ison hirven veto metsästä on hikistä hommaa. Varsinkin jos sattuu kaatumaan mukavasti myllätyn hakkuuaukean tai raivatun metsikön tienoille.

Se muu saldo sitten. Leppoisaa yhdessäoloa, rauhalliset evästauot tulilla, kuulumisten päivitystä, sillä monen kanssa tavataan vain syksyisin hirvijahdissa.

Sunnuntaina illansuussa pari räväkämpää jähinää. Sopivasti väsyneenä ja nälkäisenä alkavat ikä ja pitkä päivä vaikuttaa, ohimennen heitetystä kommentista kasvaa kunnon kuohahdus. No, onneksi viina ei kuulu kuvioihin eikä muu tappelu. Joskus tosin tuntuu että sanalliset arvet hiertävät paljon pitempään välejä, tietäähän sen itsestäänkin.

Toinen jähinä saatiin isännän kanssa aikaiseksi, väsymys ja ikä kai siinäkin tekijöinä. En millään, koskaan enkä varmaan ikinä opi ymmärtämään missä vaiheessa minusta on saanut kuvan että osaan lukea ajatuksia. On kännykät, pelit ja vehkeet, niistä ei tiedon kulku kiinni jäisi. Vai liekö se niin että emäntä voutina ja käskyjen jakajana on toimimaton tilanne, parempi kun juoksuttaa ukkoja itse. Eikä siinä mitään, mutta turha sitten moittia että persiilleen menee!

Eli varmasti ymmärsitte ettei syy jähinään suinkaan ollut minussa! Olkoonkin että harva yksin riitelee, mutta kai me osataan sekin. Viimeinen niitti oli kun ilmoitin tänään tekeväni kotihommia ja huolehtivani vain lihat pakkaseen, kas mäyräkoiran treenipäivä olisi ollut.

Onhan se päivä huomennakin, lomapäivä! Stressatkoon hommista ne joilta se paremmin sujuu.