Katsoin uutiset, ja koirat kainalossa oikein kuuntelinkin. Taas kerran tajusin mikseivät kaikki vanhat enää niistä välitä ja kiinnostu, miksi tunteita ja tuoksuja, kauniita ja rohkeita on helpompi ymmärtää kuin nykymaailmaa. Sehän oli kuin lastentarhaa olisi katsonut.

Sairaaloiden tietojärjestelmät eivät täytä säädöksiä, raporttien mukaan niitä ei pitäisi edes käyttää. Yksi ei kertonut eteenpäin , toisen mielestä semmoiset paperit ei kuulu muille, kolmas oli kieltänyt kertomasta kenellekkään, neljäs taisi nakata ne roskiin. Vai missä järjestyksessä se nyt menikään.

Eduskunta kinasi hoitajien palkoista. Kuka oli sanonut mitä ja milloin, kuka luvannut ja kuka ainakaan ei. Kenen puheet oli ymmärretty ihan väärin, ketä ei kuunneltu ollenkaan. Toisilla olisi rahaa mutta ilkeyttään eivät anna muille.

Yksi ei suostunut toisen kanssa töihin, ei sitten millään. Täysin väärin ymmärretyksi itsensä koki, yrittäessään täyttää pappisvalan ja raamatun velvoitteet. Joutui täysin syyttä nurkkaan vaikka sen toisen vikahan se.

Lentokoneet surraavat entistä ahkerammin rajan kahta puolta, tarkkailtu ja seurattu on. Mitävarten, sitäpä ei kaikille kerrotakkaan, enpäs sano, en. Ruskaa varmaan ihailevat.

Pariisissa kekkuloivat mallit suomalaisluomuksissa. Yksikään niistä ei näyttänyt näin lokakuun alussa asialliselta, tai villasukkien tyyliin sopivalta. Rehellisesti sanoen edes alkavat suonikohjut peittäviltä.

Taidan olla vanha ittekkin. Tai täys tosikko, sillä eihän vielä näillä äyreillä pitäisi välittää siitä mihin ne käytetään.