Ensimmäinen aiheeseen liittyvä ajatus oli tietenkin joulupukki, on nääs kyseiseen henkilöön sen verran läheiset suhteet. Marjapussia ja mölkkyä on yhdessä pelattu vuosia, kierrelty lapsia pelottelemassa ja ihmisten joulunviettoa ihmettelemässä. Puistosta korjattu talteen, se on yksinäisen miehen kesä joskus ankea. Hartaasti odotettu ja ihailtu vain päivän vuodessa, naamarin riisumisen jälkeen aina selvittävä omineen.

Vaan sitten sattui käteen akkainlehden numero. Siinä  pukeutumistaan ja tyyliään  viikon ajalta esitteli sinänsä varmaan aivan fiksu naisihminen. Koska kuitenkin epäilen ettei lukijoista monellakaan ole varaa tai halua sijoittaa tonnia veskaan tai lentoon Pariisin kenkäosastoille niin tässäpä teille toinen versio aiheesta. Kuvituksen osalta joudutte valitettavasti turvautumaan omaan mieleen. Niinhän jossain laulussakin mainitaan, vaatteet on mun aatteet. Vai oliko se nyt toisinpäin?

Maanantai. Aamuasuna vapaapäivästä johtuen isännän vanha, siniraitainen froteeaamutakki. Koira karkasi aamupissiltä pusikkoon joten vyötä en ehtinyt etsiä enkä sukkia saappaisiin. Päivällä kuntojuoksusta saatu, 10v. vanha t-paita sekä tyttären vanhat verkkarit. Saappaat, koska mustikkametsässä nähty käärmeitä.
Illalla lenkkitrikoot, reikiä vain toisessa lahkeessa, tyttären ystävättären vanhat siniset pitsiliivit sekä niihin kauniisti sointuva toppi. Siis vihreähän sointuu siniseen hyvin, eikö? Vanhat tennarit, ne saa jalkaan samalla kun pitää kolmesta hihnasta kiinni. Keltaiset, mutta kaikkihan kuitenkin katsovat jalkojen sijasta koiria. Ei laukkua, nenäliina vyötärönauhan alla, avaimet takapihan kukkaruukussa eikä tunnissa janoon kuole.

Tiistai. Aamulla takki vyön kanssa, päivällä verkkarit plus parin vuoden takainen ravitalkoo paita. Viileämpää, joten vuosia sitten kirpputorilta isännälle ostettu tuulipuvun takki lisänä metsään mennessä. Oli kuulemma liian kirjava. Kirjava, sonnien vai isännän mielestä?  Mutta toinen tasku on ehjä joten kännykän sai mukavasti mukaan.
Iltalenkillä, häpeä tunnustaa, eiliset systeemit.

Keskiviikko. Kasvimaalle isännältä pieneksi jäänyt kauluspaita ja verkkarit. Pukeva viininpunainen, klassinen leikkaus ja hyvä aurinkosuoja. Kauppaan puin ehjät trikoot sekä oikein Helsingistä ostetun kukallisen paidan. Se tahra muuten on jo aika huomaamaton, pesuissa haalistunut. Asusteena Valion sinivihreä lehmäkassi. Illalla oranssi trikoomini jossa hyvä oikoa ja venytellä. Koirien pissitys vasta hämärän tultua joten lisätty vain harmaa gollegetakki.

Torstai. Alkavien yövuorojen takia kotona. Yöpukuna edelleen villasukat, postilaatikolle pukeuduttu eilisen miniin, kenkiä ei tarvittu.
Uimaan. Anttilan mustakukallinen uikkari, (sivusauma on jo korjattu), mini ja koiran syömät tossut. Järvipolku sateiden jäljiltä niin kurainen ettei sinne parempia kannata laittaa. Kampa ja avaimet haalean keltaisessa kangaskassissa. Kiitos sisko, se onkin ollut hyvä kassi, turhaan meinasit pois heittää.
Metsään, isännän ronttoskaapista puhtaimpia päälle.
Illalla firman työpaita, verkkarit ja ne samat, nopeasti puettavat tossut. Kassina aikoinaan kaupan päälle saatu musta kangaskassi. Sen magneettilukitus ehti tuhota kaksi pankkikorttia sekä kolme jäsenkorttia ennenkuin syy keksittiin. Nyt rahapussi kulkee takin taskussa. On mamman vanha, se rahapussi, kauniin vihreällä kirjottua ruskeaa nahkaa. Kolikkopuolen vetoketju on risa mutta seteleillä onkin tyylikkäämpää maksaa. Oman söi koira, -03, pentuna. Uutta en ole ehtinyt vielä ostaa.

Perjantai. Samat kuviot paitsi lenkillä koirien kanssa ehjät housut.

Lauantai ja sunnuntai. Mitä turhia hyväksi koettua tyyliä muuttamaan. Lenkkipaidan väri vain vaihtuu valkeasta harmaaseen, mutta ainahan vaihtelu virkistää.

Ai niin, tukan kampasin päivittäin, parhaina kahdestikin. Huulirasvaa laitoin kerran, muuta rasvaa iltaisin.
Että semmoiset on aatteet täällä.
Rumathan ne vaatteilla koreilee, ja ne on ihan muita asioita joita naamion alle kätkee.
Ihan sitten muita.
.