Matkakuumeesta ei eilinen kolmesti tallennettu kirjoitus suinkaan viestinyt, väsymyksestä ja temppuilevasta koneesta vain.

Aamulla herätys yhdeksältä, kahvit ja ulkokukkien kastelu. Pankin kirjausvirheen takia jonotettiin vielä kymmeneltä mummojen kanssa oven takana. Matkabudjetti paremmin haarukassa kun sai selville kuinka nopeasti palautukset onnistuvat. Nopeastihan ne, sattuuhan sitä, nähtävästi joka ammatissa virheitä.

Viidessä minuutissa vaatteet kassiin, eväät reppuun ja menoksi. Aamusählinkeihin verrattuna tuntui saavutukselta seistä tyttären kanssa Kampin metron liukuportaissa 13.15

Mitä sitten nähtiin, koettiin ja opittiin? Harvinaisen ystävällistä henkilökuntaa kaikkialla, kiire on tarttuvaa sorttia ja kävellenkin ehtii paljon. Nimittäin maalla busseja kulkee harvakseltaan, pysäkillä odotellaan vartti rauhassa. Täällä metron odottelu ja muutaman minuutin seisokki pisti jo vilkuilemaan kelloa. 

Hietalahden torilla ällisteltiin hintoja, tytär etsi avokilleen kahvipannua. Parilla eurolla olisi yhdeltä myyntipöydältä lähtenyt, vaan paksu likakerros hillitsi ostohaluja. Sisällä hallissa pannut hohtivat puhtaina, ilostuttiin että nyt löytyi. Vajaa 300, myydään vain parina. Peruutettiin joutuin, varsinkin kun muutamaa kippoa nostellessa nähtiin hintalaput. Ei onneksi hajotettu mitään.

Isännälle on viedä ilouutisia. Jollei kaurakuormasta satasta enempää saakkaan niin muutamasta ruosteisesta maitotonkasta sen sijaan kyllä. Kellarista vanhat Arabiat Fairyveden kautta myyntiin jollei heinäkauppa tänä vuonna käykkään. Tietääköhän edes itsekkään mitä aarteita vanhassa karjakeittiössä piilottelee.

Rantaa pitkin jatkettiin risteykseen josta pääsi keskustaan, Ruoholahteen tai Turku-Hankotielle. Enää ei kehdattu siskolle soittaa, kartta kun jäi kotiin niin muutaman kerran jo vaivattu. Valehtelee se nettikin, sen kartan mukaan Kampista olisi vaivatonta kävellä Hietalahteen. Kyllä, jos tietää mistä on selvinnyt ulos ja mihin suuntaan lähteä. Oli nääs useampikin poistumisväylä.

Arveltiin että suosittelee kuitenkin sitä Turkua joten valittiin Ruoholahti. Arkkitehtuuria katsomaan, näin perusteltiin. Tosiasiassa siellä oli väljempää ja vähemmän liikennettä.

Ratikalla huristettiin Arabiaan, sieltä Sisko2 meidän poimi kyytiin. Vielä Viikin puistoa ja istutuksia ehdittiin ihailemaan.

Päivässä parasta? Kiireetön yhdessäolo tyttären kanssa aikatauluja vaille, uudet perunat ja savulohi Sisko2.n luona. Ihmisiä, ihan samanlaisia ja tavallisia, täälläkin.