Aamu, varttia vaille kahdeksan. Isäntä seisoo sängynpäässä. "Eikös tuolla nukkumisella tule jo makuuhaavoja?" Joku nippeli tai rasvanippa vaatii kahden hengen työpanoksen, heti, välittömästi, kiire! Vedän tuulipuvun yöpaidan päälle, saappaat jalkaan. Isäntä puhuu puhelimessa, puolituntia, koirasuvuista. Puhelu loppuu samalla kun kahvi alkaa tippua. "No, mihin se nyt hävisi?"

Tuuletan. "Vetää! Kylmä! Ostosähkö!" Leikkaan lehdestä artikkelin jossa kerrotaan miten lämmitys kuluttaa ilmasta happea, ympyröin punaisella.

"Hae mäen kalustovajasta traktoriin xxxxxxx." Mikä se on? "Karjalainen äiti eikä hää tiiä tuota?" On, äitipä hyvinkin, kuusivuotiaana evakkoon lähtenyt, hevosella.

Kylän yleismies saapuu apuun, kaivoremonttiin. Valitettavasti viikkoa ennen juhannusta ja ennen neljä kertaa vuodessa tapahtuvaa vaatteenvaihtoa. "Myö lähetään ostamaan uutta tiivistettä tän Maken kanssa. Ai miten niin haistaan? Tottakai kun käytiin aamulla Hempan sonnit siirtämässä. Et sie aikoinaan hajusta valittannu, se oli silloin kun oli ..mielessä .Älä huuda, en mie kuuro ole. On ne noi akat, on ne."

"Kirkolta juomavettä? Ei oo ihme että kaikenmaailman allergiat sun muut lisääntyy kun ei oo vastustuskykyy. Jos se nyt vähän kaivossa kävi, Make, niin ei se siellä uinut ainakaan."

"Miten niin ei voi Reinoissa käydä pankissa, käyhän Vännikin?" Vänni on yli 80 eikä jaa sänkyä kanssani, ikinä.

Radiosta kuuluu herkkä rakkauslaulu, laulan mukana. "On se yhtä soopaa, tommonen, kakaroiden hömpötyksiä, rakkaus, voi... ." Hyräily loppuu, matot saavat kyytiä.
Isäntä tulee tietä lanaamasta. Läppäisee takamusta, kehuu että hyvästi hyllyy. Ilmoittaa kuunnelleensa sen kappaleen traktorin stereoista oikein tarkasti, hoilaa ulos mennessään villissee miut ,villissee miut lalalallallaaa....

"Mitä sie syöt? Kesäkurpitsaa? Voi helvata, hyi, kaikenmaailman mekaanit sun muut. Ennen mamma onki läskiä tiinusta ja keitti pottuja. Kyllä jakso päivän pöllimettässä. Ai miten niin en tee töitä? Tietääks rouva miten tänäänkin on ketunpesiä koluttu? Leikkaas vielä toinen pala sitä piirakkaa."

Iltalenkin jälkeen suihkuun kuulen miten isäntä selittää tohkeissaan jotain, kysyykin. "On se kumma kun ei voi vastata." Mikro kilahtaa, nälkä. "Hei, tuuppa tänne, kato nyt minkälaisella uroksella tossakin on astutettu. Laitappa jotain palautetta tohon."

"Ai niin, eiköhän lähetä kattomaan Matin koiranpentuja." Mennään. Ihaillaan ja rapsutellaan.Tutkitaan sukutauluja. "Onks kellään lainata lukulaseja? Kato nyt siekin, pelkkiä valioita. Ai mut ethän sie raukkakaan nää ilman laseja, katotaan vuorotellen." Vuorotellaan, lasejakin.

Hämärtyvässä kesäyössä ajellaan hiljakseen kotiin. Kuu nousee liki täytenä. Ajetaan metsäteiden kautta. "Kato, jänis menee! Eikös tossa ollut hirven jälkiä." Pysäytetään, tutkitaan hartaasti. Tyyntä ja hiljaista. Kesäyö parhaimmillaan.