Toiset menevät mökille, minä menen maalle. Isännän huushollista tai tontilta löytyy aina puuhaa. Sen verran syrjässä ettei naapureita näy eikä kuulu, ei myöskään naapureille, esimerkiksi tänään kuinka sopuisasti renkaiden vaihto sujuu.

Voi olla pelkkää väsymystä, mutta tuntuu kuin normaalisti hyvin venyvä pinna pätkähtelee ihan olemattomistakin syistä.

Isäntä lähti talkoisiin, jäin pesemään autoa ja haravoimaan pihaa. Hiljaisuus ja ulkoilma teki hyvää. Havahduin tajuamaan kuinka paljon hommia on rästissä, polttopuut, eu-paperit, ikkunat, taimet ja loput kylvöistä. Pellolle pääsee pian, koirankopit pitäisi siivota.

Hain lehden ja istuin aurinkoon rappusille. Ehkeivät hommat ole myöhässä, ehkä kevät on vain aikaisessa. 

Lähes yllättävintä kuluneina viikkoina ovat olleet ne ihmiset joiden kanssa on avoimesti voinut ja saanut puhuttua tapahtuneesta. Monta läheistä joista ei ole kuulunut mitään, monta puolituttua joiden kanssa on puhuttu hyvinkin syvällisiä. 

Tänään tuli puheeksi kiltteys, rauhallisuus, kunnollisuus, se millainen poika oli. Huomaamaton murrosikä, helppo lapsi muutenkin. Ehkeivät ne olekkaan pelkästään hyviä asioita. Pitäisi ehkä ajallaan oppia kapinoimaan, purkamaan tunteitaan, irtautumaan, epäonnistumaankin. Mutta miten niihin opetetaan ja kasvatetaan?