Runoilla en osaa,valokuvaus on vähän niin ja näin, mutta pakinablogia ajattelin yrittää. Muiden kirjoituksia en ennalta lukenut, arvelin etten sen jälkeen rohkenekkaan yrittää. Eli jos jutussa on samaa kuin muissa niin se osoittaa vain että talven riemut ovat yhteisiä. Tässä, olkaa hyvät, Lumi.

Lumesta ja talvesta ollaan montaa mieltä, harva vain muistaa kuinka arvokas asia se myös kansantaloudelle ja hyvinvoinnille on.

Tokihan kaikki tietävät ne hullut turistit jotka yhdestä lumisesta ja hyytävästä iltahämärästä maksavat maltaita, joulupukin ja poron näkemisestä lisää. Mutta on lumesta paljon hyötyä myös meille, turhaan enää kadehditaan Norjan öljyä, Islannin kuumia lähteitä tai Ruotsin kuningasperhettä.

Maalla on aina ymmärretty lumen arvo, sitä on mätetty sokkelin viereen, kaivon ja koirankopin ympärille, vesijohtoja suojaamaan. Samoin myös taajamissa voitaisiin hyödyntää lunta, pitää muitakin yhteistapahtumia kuin grillijuhlia. Lapiot vain heilumaan, ja jollei juuri tähän liikuntamuotoon sopivia varusteita löydy kaapista niin ainahan joku voi kehitellä täysin kotimaisen LumiWork-malliston.

Lumessa ei italialaisilla liukureilla ja hepeneillä pärjää, kunnon pässinpökkimää ylle ja tallukkaat jalkaan. Kyllä siitä kotimainen vaatetuotanto ja lammastalous elpyisi, eikä tarvitsisi pääsiäispöytään rahdata viulua Seelannista asti. 

Mikä määrä hikeä ja tuskaa on pois lapsiperheiltä ja koiran kusettajilta lumisena talvena. Ei tarvitse tapella kurahousujen tai karkuun juoksevien lapsien kanssa, pihalla peuhatessa hyytyy vilkkaimmankin ipanan vauhti, ainakin hetkeksi. Ei tule kuraa eikä rapaa tupaan, närkästynenä mulkoilevan mäyräkoiran mahaa ei joka pissilenkin jälkeen tarvitse pestä.

Ai kuluttaa auraus energiaa? Kyllä toki, vaan lumessa tarpominen, hiihtäminen ja apulantasäkillä (roskapussikin käy) mäenlasku saa veren niin hyvin kiertämään että huoneistojen lämpötilaa voi huoletta laskea viisi astetta.

Onhan siinä tietysti tavallisen kuluttajan kannalta se ikävä puoli että uutta, pienempää vaatekokoa on alennusmyynneistä hankittava, mutta toki sen verran voi yhteisen edun nimissä uhrata.

Kehä kolmosen ulkopuolella ovat, ainakin jos sisäpuolen asukkaita kuuntelee, virikkeet ja kulttuuri niin vähissä että lumen arvoa siinäkään mielessä ei voi väheksyä. Päivät menevät mukavasti jälkiä seuraillessa, milloin on ilves pyörähtänyt pihapiirissä, susilauma lasten koulutiellä tai karhu myllännyt rehupaaleja. Suurella innolla seurataan koska kontio kellahtaa talviunille, ja kuinka monta pesästä keväällä kömpii ihmisiä ilahduttamaan.

Lauantaisin ei tarvitse lähteä kotipihaa kauemmas, muutaman kerran kun käy saunasta hangessa pyörähtämässä on olo yhtä kevyt kuin puolessa välissä kapakkailtaa. Krapulankin välttää kun käy aamuhämärissä luutimassa leveimmät takapuolen kuvat piiloon.

Oikeastaan hyvä ettei lumen arvoa ole valtionhallinnossa täysin tajuttu, veisivät vain loputkin aluetuet ainakin täältä idästä pois.

Siis oi iloitkaamme jokaisesta hiutaleesta, arvotavaraa.