Taas on kasa lehtiä kertynyt, reissuja ja sairaslomien tuurauksia riittänyt. Ylitöitä sen verran kertynyt että lapset voivat tänäkin vuonna pukille kirjoittaa. No, on tätä lomaa vielä toista viikkoa jäljellä.

Lauantai-iltana tavattiin pitkästä aikaa serkun kanssa. Ihan erilaiset elämänkuviot, työt ja harrastukset, mutta kun toisen on tuntenut vaippaiästä asti ja yhdessä koulua käynyt oli kuin eilisestä olisi juttua jatkanut.

Jos eivät kerro lapset kaikkea, eivät kyllä äiditkään. Runoja on kyllä kuultu ja jostain lehdestä luettu, mutta että valssikin on esityskuntoon sävelletty ja sanoitettu! Yllätyksiä täynnä ovat nykymummot.

Sunnuntaina aamuhämärissä suunnattiin koiranäyttelyyn hirvikoiran kanssa. Jonkinlainen arvostelu on koekoiralle saatava, menomatkalla tuumittiin että kunhan hampaat näyttää.

Iltapimeällä vasta selvittiin kotiin, kassillinen rusetteja ja pokaaleja tuomisina. Eipä haitannut rikkoutunut tuulilasin pesunesteen moottori, ei jäätynyt takapaksin luukku eikä hankeen lentänyt kotiavain. Se on kumma taika muutamalla pytyllä. 

260839.jpg Tässä alku, ensimmäinen sertti ja roppi plakkarissa.

Maanantaina päivä menikin kettupassissa, kuten tavallista pieni motti ja varmasti tunnissa selvä. Onneksi osaan suomentaa ja pukea välihousut, hyvä että iltavuoroon ehdin. Usein moni kysyy miksi niitä kettuja vainotaan, no, ihan sen tähden että muuten nopeasti lisääntyvinä tuhoaisivat metsäkanalintujen poikueet. Silloin kun kettuja on paljon näkee usein kapisia ja nälkiintyneitä eläimiä. Se on kettu komea hyvinvoivana, vaan niin on metsokin.

260744.jpg

Metsässä on muutakin kuin puita.