Viimeinen yö takana, seitsemän vapaaviikkoa edessä. Ei mörköjä sängyn alla, ei levottomia jalkoja, ei jatkuvaa janoa tai vessahätää. Ei hukassa olevaa huonetta, vessaa, silmälaseja tai tekohampaita. Ei aamuvirsiä, pornolauluja, halauksia tai erotuomarina oloa. Varmaan mukava mennä taas takaisin, vähän haikeaa vilkuttaa heiheit.

Poika pyörähti Helsinkiin jatkaen, vei auton. Vedin sadevaatteet päälle ja ämpärin pyöräntarakalle. Nopeasti tottuu autoon, yhtä lailla pärjää ilmankin. 

Pieniä kanttarelleja, vähän rouskuja. Termoskannusta rokkaa, toisesta kahvia, niitä tarjosi mäen huipulla, männyn juurella, yksi seuramme miehistä, yllättäen samoja maisemia ihailemaan päätynyt.

Välillä ripsi vettä, välillä paistoi aurinko. Ruska hehkui, oli hiljaista ja avaraa, horisontti kaukana. Muutama korppi, hanhiparvi taivaanrannassa. Työasiat kaikonneet mielestä, väsymys hellittänyt.

Aivan pienen hetken toivoin olevani kymmenen vuotta nuorempi, ihan hetken vain.