Koneen avattuani päätin ihastella vain lumentuloa, koirien touhuja, hirvien jälkiä. Mutta luettuani tienpäällä funtsattuja aatoksia uudelleen iski taas halu väittää vastaan.

Naisten tyytymättömyydestä, vaatimuksista ja siitä miten helppoa on vetäytyä niistä pois, ymmärrettävää ja luvallista melkeinpä, siitähän se Erkki kirjoitti.

Se tärkein kysymys vain unohtui, miksi? Miksi nainen esittää vaatimuksia, toiveita, asettaa odotuksia? Miksei tyydy samaan kuin äiti aikanaan, hellan ja navetan väliin, mopoon ja kukkahuiviin?

Hartaasti toivon että aika on muuttunut, että näiden pohtiminen jäi meidän nuoruuteemme, siihen kun omat lapset olivat pieniä. Toivon että nykyisin isät ymmärtävät että perhe on yhteinen yritys, arjen sujumisesta huolehtivat molemmat.

Naisten työssäkäynnin tarpeellisuudesta on jauhettu varmasti tarpeeksi, käy sitten rahan tai oman hyvinvoinnin ja tulevaisuuden takia ansiotöissä.

Tuntuu ihan hassulta pohtia miksei nainen saisi haluta uusia mattoja ja verhoja, samalla kun mies ilman muuta tarvitsee osia moottoripyöräänsä, bensaa päästäkseen ystävän kanssa reissuun, paria levyä jotka tuovat muistoja mieleen.

Vielä hassumpaa on pohtia mihin se nainen autoa tarvitsee, vieköön tarakalla lapsia hoitoon. Kotiin tullessaan ehtii kyllä pyörähtää kirpputorikierroksen, marketilta pari kassia pyörän sarviin tasapainoa antamaan.

Siitäkin nainen on outo olento ettei se halua suihkun jälkeen paljaisiin jalkapohjiin kerrosta hiekkaa, ei ylipursuavaa roskapussia päälleen kaapin ovea avatessaan. Tuskin se mieskään mielellään paitaa pyykkikorista kaivaa, kouluunkin ne vaativat nykyään puhdasta päälle. Ikävä vain etteivät nämä hommat itsestään hoidu.

Miehestä on kyllä hienoa kehua lasten harrastuksilla, yleensä vain niihinkin kuluu rahaa. Ja onhan itsestään selvää ettei aina kyytimään ehdi, pelejä katsomaan, onhan kavereidenkin huolia kuunneltava.

Nainen valittaa väsymystä ja kyllästymistä vaikka mies tekee parhaansa, eli yrittää pysyä pois jaloissa pyörimästä. Tinkii ja marisee aikaa harrastuksilleen ja kampaamoon vaikka vasta mummolassa käytiin.

Haluaa lapsia vaikkei mies ehtisi sen ensimmäisenkään kanssa olla, puhuu biologisesta kellosta ja siitä että sisarukset hiovat ja kouluttavat toisiaan, ovat seurana toisilleen. Ihan outoja juttuja. Hyvinhän se mieskin ainoana poikana pärjäsi.

Miksei se mies voi antaa samaa huomiota kotona kuin vieraalle kapakassa, miten se mies kuvittelee ettei arki astuisi uuteenkin suhteeseen mukaan. Muistaako se mies mitä aikoinaan naiselleen lupasi, vaikkei ruusutarhaa niin jotain kuitenkin. Kaipaako se mies vain sitä että joku muukin uskoisi ja näkisi kuinka erinomainen yksilö tässä on kyseessä? Vaikka vaimo on rupsahtanut niin on tässä vielä meikäläisellä vientiä. Kaipaako ymmärrystä ja myötätuntoa siitä kuinka kovilla perheellinen mies sentään on.

Valitan, ei tipu täältä, ei mitään niistä.