Nimittäin semmoisia joilla on lomafiilis. Osuuskaupassa pyöri iloinen, meikäläisen ikäluokkaa oleva pulskanpuoleinen mies. Varvastossut, paljaat kintut, shortsit ja kikkana t-paita. Korissa kaljaa ja makkaraa, naama naurussa. Hauskuutti kassat ja kanssa-asiakkaat, huvitti lapsia.

Sopihan se, taivaalla sateenkaari, satoi ja paistoi. Mietin kuinka paljon tylsempää elämänmeno olisi ilman näitä persoonallisuuksia, siitäpä muistinkin Hornetin.

Nimensä tämä hiljainen, tukeva ja jörrikkä maalaisisäntä sai paidastaan. Kerran ostaa räväytti ainaisen harmaan tilalle komean hävittäjäpaidan, illan Esson reissuja varten.

Olin rahastanut Hornetin bensoja jo muutaman vuoden kun tämä kerran kaivoi kasetin taskustaan, kasvot loistaen kertoi toteuttaneensa vanhan haaveen, oman tangokasetin. Ällistyneenä kuuntelin, laulaa osasi, tunnetta löytyi.

Hän kertoi myös salaisuudestaan, harvoille ja valituille näytetystä diskosta. Navetan yhteydessä, vanha sohva ja stereot, kukkia pöydällä ja naisilta pääsy kielletty. Sen jälkeen annoin aina poistokukkia diskon pöydälle, sain silmäniskun kiitokseksi. Kohta kymmenen vuotta on disko pölyttynyt, hautausmaalla käydessäni muistan aina ne tangot.

Muistan myös vuosien takaa miehen joka veti housujaan alas ja näytti raparperinlehdet. Oli parin vakioasiakkaan kanssa puhuttu luontaislääkinnästä, kaalinlehtien parantavasta vaikutuksesta. Olin ihan varma että kyseessä oli taas jonkun sortin älytys, naurunpuuskan lomassa sain pahoiteltua asiakkaalle etten suinkaan hänelle naura vaan nämä samelit ne kertoivat... Silloin pappa laski housujaan ja totesi vakavana että totta ne pojat rouvalle puhuvat.

Että ehkä minäkin menen ihan täyspäisen näköisestä jos joskus vastaanne tulen.