Jotkut päivät lähtevät käyntiin paremmin kuin toiset, tämä harvinaisen äänekkäästi. Jostain syystä pennut heräsivät viideltä ja keksivät että kun kolme repii samaa sanomalehteä erisuuntiin syntyy lystiä ja silppua.

Leikittiin nukkuvaa, pennut keksivät lehdet silputtuaan että roikkumalla saman peiton reunassa ja ärisemällä saadaan liikettä viimein ihmisiinkin. Tehosteena muutama kierros sängyn alla haukkuharjoituksin, nousu sängyn reunalle surkeasti ulisten. Vailla sääliä vietiin pennut tarhaan.

Isäntä työnsi silput kammarin uuniin, uuni savut kammariin. Olin 20 sekunttia nopeammin tuvan sohvalla. Hetken kyllä mietin lähtisinkö kuuden kilometrin aamulenkille kotiin, seuraava investointi on nimittäin pehmeämpi sohva, liittyköön nostalgiaa tai mitä vanhaan.

Kahdeksalta luovutin, pennut aamulenkille pihalle ja kahville. Kahvin jälkeen ei löytynyt emoa, ei pentuja. Aikamme vislailtua ja kierreltyä tulivat peltotietä, yksi vain unohtunut metsään.

Sitten karkasi emo, tietenkin ilman tutkaa. Pari tuntia ajeltiin ja etsittiin kunnes viimein auton äänen kuultuaan ilmaantui.

Kävi mielessä että voisi muutakin kuin koiria harrastaa, en vain keksinyt mitä.

Villejä, mekö?