Isäntä lähti koiraväen kesäpäiville, minä jäin koiria hoitamaan. Muutaman tunnin välein maistuu pennuille lisäruoka, emolle ulkoilu. Senverran viileästi pellolta puhalsi että ulkotarhassa jäi käyttämättä, patterin viereen kömpivät tyytyväisinä unille.

Naapurin pappa poikkesi päiväkahvilla, päivittäin käy syöttämässä koirille (ja minulle) lakritsaa, seuraamassa pentujen kehitystä. Tuumasi ettei enää viitsi edes käynneille syitä keksiä, täytyyhän tällaisella katraalla pappa olla, ja mitäs hänellä, joutilaalla ukolla muutakaan.

Olkoon kyy rauhoitettu, suojeltu tai kuinka suositellaan sen metsään viemistä niin liian lähelle koiratarhaa tullessaan pääsee meillä hengestään. Niin tämäkin, parikymmensenttinen. Sen verran säpsäytti että vaihdoin saappaat ennenkuin pensaiden raivaus jatkui.

Ja kun elukkajahdissa alkuun päästiin niin noukin pensaista toukkia, pelkät marjat kohta jäljellä vaikka tolua on suihkuteltu kuinka. Lienee aika siirtyä vahvempiin aineisiin, ensi kesänä.

Vanhat sambat ja stewartit virittelin kaseteilta mansikkamaalle, joskus nostalgisella hetkellä säästyneet. Jos joku tehokkaita räksäntorjuntakonsteja tietää niin kiitos, täällä kaivataan.