Aina kannattaa pelätä pahinta ja varautua vaikeuksiin- silloin yllättyy iloisesti. Kuvat jotka vielä eilen näyttivät heprealta olivat jotenkin yön aikana selkiytyneet, jopa työjärjestystä kannatti noudattaa. Eli kasvihuone on pystyssä, hyvin muhinut lanta pohjalla, vain turvetta ja taimia vailla. Raidallinen Tigerella-tomaatti ehti seinustallakin, maissi ei, nyt voi taas sitäkin kokeilla.

Yö oli rauhallinen, pimeän hetki lyhyt. Nuoriso ajeli alkuyön, tukkuautot aamusta. Tulevana yönä vielä partioidaan, sitten lienee urakka ohi, tältä vuodelta.

Työporukan kesäretkikohteita tutkailin, päätettiin Helsingissä pyörähtää. Muut osastot halusivat risteilylle, meistä ei kukaan. Vaan kyllä on vaikeaa vaikkei ole kuin kuudesta naisesta kyse. Tyypillisesti ensin kukaan ei palaverissa sanonut mitään, seuraavalla viikolla jokaisella oli erilaiset menokohteet mielessä- yökkönä niitä sitten kuuntelin ja koetan kompromissia rakentaa.

Yksi haluaa Ikeaan, toinen kirpputoreille, kolmas kauneushoitolaan, neljäs ei lähde ollenkaan jos siideriä nautitaan, viides toimii kuskina ja maksaa lystin, kuudes järkytti koko sakin haluamalla Ateneumiin tai Kiasmaan.

Itsestään löytää yllättäviä piirteitä iän myötä. Jos pohjoismaiden parhaiden luontoaiheisten maalausten näyttelyyn olisi mahdollisuus tutustua niin toki se jonkun naamiohoidon tai sohvanäyttelyn voittaa mennen tullen. Nuoremmista kuulosti ajatus aivan oudolta, niin kai itsestänikin ennen.

Ehkä järjestys onkin näin, nuorempana oli itsekeskeisempi, kiireisempi, nyt malttaa ja haluaa pysähdellä toisenlaisten asioiden äärelle. Olkoonkin että naureskellaan miten keski-ikäiset ja vanhemmat naiset kiertelevät ja kansoittavat kulttuuritapahtumia, mutta jollei vain aikaisemmin ehditty? 

Ehtimisestä kai autoilussakin on kyse, ennen ihmettelin mistä ne hiljakseen köröttelevät mummelit tientukkeeksi oikein tulevat, nyt valitettavasti tiedän. Tosin keskiviivan tuntumassa en aja, kiitos leveäkaistatien.