Istuin kerran linja-autossa parin paikallisen nuoren takana. Tahtomattani kuulin keskustelun jossa närkästyneenä pohdittiin nykyistä työelämää. Tunsin tytöt, joten kuuntelin, myönnän, mielenkiinnolla.
Toinen oli ollut työllisyyskurssin työharjoittelussa, toinen säesti myötätuntoisena vieressä.

"Siis mä en tajuu miten ne saatto kirjottaa mulle näin ....huonon työtodistuksen. Eiks sellanen oo jo laissa kielletty, sitähän pitäs niinku kannustaa ja löytää positiivista juttua, enhän mä tätä voi missään näyttää.
Enkä mä sitäpaitsi  tommosii hommii tekiskään, mä haluun työn jossa voin toteuttaa itteeni.
Semmosen missä saa olla luova, sillai vapaasti, päättää niinku sisällöstä ja just tehä niinku omanäköstä duunii."

Ehkä tässä piileekin vastaus hoitajapulaan. Sen sijaan että julkisuudessa me hoitajat vain moitimme palkkaa ja surkeita työoloja, työnantaja tarjoaa pätkää pätkän perään sukkelasti vaihtuvin vuoroin ja osastoin, meidän pitäisikin painottaa ihan eri asioita. Mainostaa alaa vaikkapa näin:

Hei sinä nuori, haluatko työn jossa saat toteuttaa itseäsi? Pääset kohtaamaan haasteita joissa voit käyttää spontaania, kahlitsematonta ilmaisua, kohtaat päivittäin normeista ja säännöistä vapaita yksilöitä, pääset improvisoimaan jatkuvasti vaihtelevissa tilanteissa. Toimintaa, liikettä, tapahtumia!
Jos koet haaveilleesi juuri näistä asioista, älä epäröi vaan hae alalle.
Tulevaisuuden ala, työpaikka varma.

Ai että miten niin ei vastaa todellisuutta? Kyllä vastaa, ainakin dementikko-osastolla. Mitä muutakaan kuin improvisointia vaatii rauhoitella mummo joka topakasti on neljältä lähdössä aamulypsylle, toinen jonka juna Jääskeen männöö just tai kolmas jonka hätä kadonneista lapsista on kova?
Missä muussa työssä voi kirkkain silmin vakuuttaa seitsemänä aamuna viikossa että on sunnuntai, ei ole kiirettä töihin eikä tarvetta nousta viideltä?
Saa peitellä nallen hellästi viereen, kehua lypsäneensä jo lehmät, jopa vasikat tuli juotettua. Esittää avainnippua ja vakuuttaa ettei tämän tytön ohi rosmot pääse eikä vieraille ukoille ovia availla.
Keksiä aamulääkkeille semmoiset nimet ja vaikutukset että niitä hirveää ottaa. Jopa saada uskomaan  etteivät ne essun taskussa auta, että se oli oikea lääkäri joka niitä määräsi vaikka ei valkoista takkia pitänytkään.
Toiminta-osiosta löytyisi lukuisia esimerkkejä, alkaen siitä miten saa vessatettua kahdella osastolla yhtäaikaa Levolac-lääkityt, vieläpä odottamaan pyyhkimistä ja pukemista rauhassa. Miten eteväksi mörön karkottajaksi oppii, siis sängyn alta, kuinka nopsasti sähkön huoneesta saa katoamaan.

Jossain vielä opetetaan ettei harhoihin saa lähteä mukaan, etiikka tai joku vastaava ei sitä salli. Se on vain niin että yhdeksänkymppinen uskoo vahvemmin siihen mitä mielessään näkee kuin siihen mitä joku nelikymppinen tytönheitukka kuvittelee. Kai sitä nyt itse tietäisi jos olisi leski kolmekymmentä vuotta ollut?

Eli jos haluat työn jossa voit päivittäin (tai öittäin) käyttää luovuuttasi, improvisoida, kokea suuria tunteita ja suurta tyydytystä, työn jossa mikään päivä (yö) ei tunnu merkityksettömältä, työn jossa sydän voi olla mukana, hae alalle!




.