Taivas alkaa vaaleta tähän aikaan vuodesta jo ennen neljää. Yöhoitaja tähyilee toiveikkaana taivaalle, olisipa pilvistä, synkkää ja sateista. Turha toivo, aurinko nousee pilvettömälle taivaalle, liian kirkkaana ja liian aikaisin.

Idän puoleisista huoneista alkaa kuulua toiveikasta kolinaa ja huutelua, kahvia, seuraa, aamu vai ilta, missä kaikki ovat, sentään täysi päivä ja näin hiljaista.

Yhdessä katsotaan kellosta aika, pitkien vakuuttelujen jälkeen todetaan että taitaa kuitenkin olla aamu, liian aikaista nousta vielä. Kinataan kuivuvatko vaatteet jos vetää verkkarit vain päälle, todetaan että Halonen pitää kyllä lapsista hyvää huolta. Ne on nääs hänelle jouduttu jättämään kun itse ei pysty huolehtimaan. Nuorempien huoleksi jätetään myös aamulypsyt ja puuronkeitot.

Samat kuviot toistetaan vartin (tai kymmenen minuutin) välein kunnes kello lyö kuusi ja armahtaa kahvin haluiset, aamupala on valmis.

Pissanäytteitä, verensokeriarvoja, insuliinipiikkejä. Jo illasta on monesti ja hartaasti kerrattu miten näytteenotto tapahtuu, aamulla vielä toistettu. Ilosta loistaen tullaan vessasta, ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Ei niin, purkki on puhdas ja nostettu kaapin päälle, kaverin hammasmuki piripintaan täynnä.

Päätä särkee heti aamusta, päivän menot jännittävät. Tupakalle tekee mieli, aamu on pitkä ensimmäisiä sauhuja odotellessa. Elämä ahdistaa, vain toiminta ja touhu auttaisivat. Harmi vain ettei mitään tapahdu ennen kahdeksaa. No, onhan toki puuroa maisteltu useammastakin lasista, lantrattu vedellä. Oma sänky on märkä, riski ja vahva mummo pyöräyttää helposti naapurihuoneen papan lattialle kuivaa etsiessään. Yökön vartti toisella osastolla antaa ihmeesti aikaa toteuttaa kolmannella aamutoimia, omien toiveiden mukaisia.

Varttia vaille seitsemän, enää tunti töitä. Pesukone pyörii, mummot ja pappa istuvat tyytyväisinä rivissä. Vatsat täynnä, vaatteet päällä. Istutaan rauhassa, lauletaan vaikka Eldankajärven jää. Kello löi jo viisi tai maa on niin kaunis sopii myös aamuhetkiin, milloin vain. Odotellaan rauhassa aamuvuorolaisia, on leppoisa ja mukava olo.

Neljän jälkeen iltapäivällä yökkö havahtuu naapurin ruohonleikkuriin, kiitos että vasta nyt. Kurkistaa varovasti ovenraosta, onko naapureita näkyvissä vai voisiko hakea postin yöpaidassa. Pari lenkkeilijää katsoo vähän pitkään, mitä niistä, kai sitä joskus voi liikkua tukka kampaamattakin. Aamukahvi maistuu ihanalta. Kyllä sitä aina kannattaa odottaa.