Myö sitten tavattiin Cranen kanssa! Ja oli niin mukava päivä että pohjoisen matkakuume jäi pahasti kytemään. Kyllä oli hienoa että helteestä ja lukuisista kilometreistä huolimatta hän tuli kylään!

Meillä oli kyllä isännän kanssa vakaa aikomus käyttäytyä ja olla niinkuin talossa olisi vieras, mutta eihän myö osattu ollenkaan. Joku nyt vain tuntuu tutulta jo ensi näkemältä, ja kun vielä kyseessä oli täyskaima!

Tuntui että päivä hurahti niin sukkelaan ettei päästy kuin hätää alkuun. Mieltä lämmittävää muisteltavaa jäi pitkäksi aikaa.

Ja kun tuntui ettei millään malttaisi lopettaa mukavaa päivää, vaikka takana olikin valvottu työyö, kutsuttiin vielä naapuritkin syömään mansikkakakkua. Unta oli kuitenkin turha yrittää niin täydellä mielellä.

Tulipa vielä kaiken hyvän päälle sadettakin pari milliä ilmaa raikastamaan!

Kaikkien kanssa tuo kommunikointi ei totisesti ole yhtä helppoa. Jätin Saunalahden asiakaspalveluun viestiä uusista liittymistä. Kopsasin tutkan ohjekirjasta tiedot millaiset tarvitsisin, ja selvensin vielä perään että kyseessä on koiratutka, semmoinen GPS.

Vastaus tuli kiitettävän nopeasti sähköpostiin. Luvattiin lähipäivinä ottaa yhteyttä ja kertoa lisätietoa kyselemistäni ulkomaan puheluista.

Joopa joo, ulkoilma ja ulkomaat ovatkin melkein sama asia. Meinasin kyllä pysytellä koiran kanssa ihan vain kotimaan metsissä.

Ehkä kerran vuoteen on sitten vain änkeydyttävä kaupunkiin asti asiaa selvittelemään. Samalla voisikin käydä katsomassa mistä ne pohjoisen junat lähtevät.

Illalla taas töihin, mutta voi miten hyvillä mielin kun vuorojen vaihto tapaamista varten onnistui. Ja muutenkin!