Syksyn kunnallisvaalit lähestyvät joten kohtuullisesti politiikkaa seuraavana päätin syventyä vähän tarkemmin puolueiden vaaliohjelmiin. Toki syynsä oli myös sillä että aiemmin äänestämäni henkilö turhaantui touhuun, samoin minä koko aikuisiän äänestämääni puolueeseen.
Sitä uskoa ei horjuttanut aiemmin edes ex-miehen tai sedän ehdokkuus kilpailevassa putiikissa, näyttivätpä pärjänneen hyvin ilman ääntänikin.

Vaan tämä kulunut vuosi kuhinoineen ja kähmintöineen pompsautti minut ulos uskostani tuttuun ja turvalliseen.
Päätös ja puhe toisensa jälkeen herätti tunteen että hei, nuo eivät voi elää samassa maailmassa enää ollenkaan.
Tai ainakin niiden arvomaailma ja asioiden tärkeysjärjestys heittää liikaa omastani.
Joka toki ja epäilyksettä on, no, ainakin vaivalla iän myötä saavutettu.

Lööppien mukaan Vanhanen ideoi puutarhakaupunkia ja isännöi yökerhobileitä.
Ihan kohtuullista, mutta minä haluan asua maalla.
Eikö se ihan totta ole enää kenenkään asialistalla?
Äänestä kotiasi, pistämme kotisi kuntoon.
Mitä tämä sitten tarkoittaa?
Joku sisustusohjelma? Mistä ne sitäpaitsi tietävät haluanko yhtä huoletonta meininkiä kuntaani kuin kotonani vallitsee?

Kokoomus ratsastaa talkooteemalla.
Metsästysseuran sihteerinä tiedän tasan tarkkaan kansalaistemme talkooinnon.
Olematon.
Tämä ei vakuuta minua ollenkaan.
Yölisien ansiosta myöskin veroprosenttini riittänee, ainakin nykyiseen palvelutasoon nähden.

Sdp.n unelmana on reilu Suomi.
Miksi ne vain unelmoivat, eikö niillä ole ollut valtaa ja aikaa jo toteuttaakin unelmiaan?
Oikeudenmukainen maailma, sehän kuulostaa hyvältä.
Mutta kuten edellä, miten tuntuu että niiden päätökset vievät vain toiseen suuntaan?
Liian epämääräistä, ei riitä.

Vasemmisto on ottanut aseikseen Minnan ja Mikon.
Ei oikein kosketa minua, pelkkää Minnaa.
Elämänkaariajattelu kuulostaa toki hienolta mutta sitäkin on veivattu erilaisilla koulutuspäivillä jo kyllästymiseen asti.

Perussuomalaisten Soini on tuttu mies, kukaan ehdokkaista ei.
Valta takaisin valtuustolle kuulostaa hyvältä mutta täällä ainakin pyyhittiin valtuuston päätöksellä vain  takapuolta, äänestettiin niin kauan että toivottu tulos saatiin.
Ja pakki puuttuu.

Kristillisillä ei näytä olevan omaa listaa, vihreillä puolestaan on. Ja teemoja riittää.
Ilmastotalkoot ovat asiaa, en kiellä, mutta vasta uusimman sähkölaskun maksaneena joku siinäkin teemassa ärsyttää.
Sitten ne hannaavat ampumaradan ympäristölupaa, miinusta siitäkin.

Siirryin sitoutomattomien listalle.
Useampi tuttu nimi löytyikin.
Taidan silti odottaa kunnes kuvalliset mainokset kolahtavat postilaatikkoon.
En toki ole mitenkään pinnallinen ihminen, pois se minusta, mutta kai sitä ehdokkaaltaan voi odottaa edes jotakuinkin ihmismäistä ilmettä?

Näillä tiedoin se lienee yhtä pätevä valintakriteeri kuin vaalilupaukset ja puolueohjelmatkin.